Pienoismallit.net

Marcher

Männät ja ristipäät

Jälleen kerran hieman enemmän tarkkuutta vaativa työvaihe. Nimittäin ristipäiden, männänvarsien ja itse mäntien tekeminen. Tarkkuutta tämä työvaihe vaatii sen vuoksi, koska kaikki nämä komponentit pitää olla hyvin keskittäviä ja ulkohalkaisijaltaan suhteellisen tarkkoja.

Itse männät ovat helpot valmistaa, messingistä sorvatut kappaleet, keskellä ura grafiittinarua varten jonka on tarkoitus tiivistää mäntä sylinteriinsä, ja pohjaan M2 kierre, johon männänvarsi on ruuvattu.

Männänvarret ovat 2,5 mm terästä, katkaisu sopivaan mittaan ja molempiin päihin M2 kierre, olivat ainoat tarvittavat toimenpiteet.

Ristipäät ovat myös helppoja sorvattuja kappaleita. Näissä tosin tarkkuutta vaatii poikittaisporaus, joka pitää sattua täysin keskelle, jotta se toimisi hyvin kiertokangen kanssa. Tuo poraus tehtiin jyrsinkoneessa, asemoiden kappale ensiksi aivan suoraan koneruuvipuristimeen. Tämän jälkeen kappaleen reunan tarkka paikka haettiin siihen tehdyllä tulkilla (edge finder, en tiedä sen suomalaista nimeä), ja tämän jälkeen jyrsinpöytä siirrettiin käsipyörien asteikkojen avulla täysin keskelle työstettävää kappaletta. Aluksi kappaleen pohjaan jyrsittiin ura johon kiertokangen yläpää sopii. Tämän jälkeen poraus ensin läpi 1,6 mm terällä, sen jälkeen puoleen väliin 2,5 mm terällä, ja lopuksi M2 kierre toiseen puoliskoon. Nämä kaikki toimenpiteet jyrsinkoneen pöydän samoilla asetuksilla, että toimenpiteet varmasti osuvat kohdakkain.

Ristipää tulee kiertokankeen kiinni pultilla, joka on osittain sylinterimäinen halkaisijaltaan 2,5 mm ja jonka päässä on M2 kierre. Tuollaista pulttia ei mistään valmiina löydy joten se on tehtävä itse. Yritin tehdä näitä aluksi umpitavarasta, mutta eihän siitä oikein mitään tullut, joten taas mietintämyssy päähän. Lopulta keksin ratkaisun: Ruuvasin tarpeeksi pitkään M2 pulttiin 3-4 kpl M2 muttereita, liimasin ne toisiinsa ja itse pulttiin epoksilla, ja sorvasin ne sitten 2,5 mm paksuiksi, ja niin oli tuo erikoispultti valmis.

Kun kaikki osat olivat valmiit, piti ne luonnollisesti koekasata ja kokeilla sopivatko paikalleen. Ja niinhän siinä taas kävi, että vaikka kuinka tarkasti yritin osat sorvata, niin eiväthän nuo suostuneet liikkumaan sylintereissä ja ohjureissaan juuri ollenkaan. Taas tarvittiin osien herkistelyä niin sorvissa kuin hiomallakin vähän sieltä täältä, ja jonkin ajan kuluttua alkoivatkin ne toimia halutulla tavalla, melko vapaasti mutta silti välyksettömästi.

Kommentit

Eipä sitä kai ihminen tule koskaan saamaan käsin tehtyä näin pienessä mittakaavassa osia jotka olisi kerrasta riittävällä tarkkuudella. Mutta hyvää tässä on se että osat tuntuisi olevan aina sen sadasosan tai vähän päälle isoja, eikä pieniä joka aiheuttaisi enemmän ongelmia ja päänvaivaa…
Totta, paljon helpompi on hioa liika materiaali pois kuin alkaa tekemään uusi, joskus monimutkainenkin osa jos se ensimmäinen
(tai kolmas, jopa neljäs) sattui tulemaan liian pieneksi. Tätäkin on kuitenkin tapahtunut minulle usein, joskaan ei vielä tämän projektin tiimoilta.
Kai Kauppi 15.12.2018 09:29 Vastaa lainauksella
Tuo pulttihomma osoittaa, että kokeneella mailarilla pitää olla tuhat kikkaa takataskussa.
Kyllä on hienon näköistä käsityötä!
Kiitos vaan Kai! Olet oikeassa että kikkoja ei koskaan ole liikaa. Tässä iässä alkavat vanhimmat vaan jo unohtua.