Pienoismallit.net

Marcher

Sylinterinkannet

Sylinterinkansien sorvaaminen oli myös aika helppo homma. Niitä varten on valusatsissa aihiot, joista ne syntyvät nopeasti sen kummempia tuumailematta. Aihioissa on paitsi itse kansiosa, niin myös pieni "akselintumppi" mistä ne saa helposti kiinni sorviin.

Joten tästä tumpista aihio kolmileukaistukkaan ja alapinnan sorvaus tasaiseksi. Tämän jälkeen kappaleen kääntö ja tumpin silitys ja yläpuolen sorvaus mittoihinsa. Sen jälkeen uudelleen kääntö ja alapinnan sorvaus mittoihin.
Pientä konstailua vaatii kuitenkin tämä kääntely, koska kansi on suhteellisen ohut, ja jos sen sorvaa liian aikaisin ohkaiseksi, ei sitä enää saa tarpeeksi tarkasti istukkaan kiinni jatkohommia varten.
Kuitenkin aikani käänneltyäni kappaletta edestakaisin ja sorvattuani sen riittävän ohueksi, kiinnitin sen jyrsinkoneen pyöröpöytään ja porasin 2 mm reiät kannen kiinnityspultteja varten. Tämän jälkeen vielä tuon tumpin katkaisu pyörösahalla jyrsinkoneessa, ja kannet olivat valmiit.
Lopuksi vielä sylinterinkannen reikiä ohjureina käyttäen 1,6 mm reiät sylinteriryhmään ja niihin M2 kierteet, ja homma oli taas yhtä vaihetta lähempänä valmistumista.
Tuo poraaminen piti suorittaa melko varovaisesti ettei ohut poranterä olisi katkennut sylinteriryhmään. Sama homma sitten kierretapin kanssa. Yleensä olen heti poraamisen jälkeen vaihtanut koneen istukkaan kierretapin, ja samoilla pöydän asetuksilla alkanut kierteen teon. Tämä varmistaa sen, että kierre tulee suoraan. Muutaman kierroksen istukkaa käsin kiertämällä lähteekin tappi hyvin vetämään, ja sen voi irroittaa istukasta ja jatkaa kierteen tekemistä käsin, jotta riittävä tuntuma säilyy eikä ole vaaraa tapin katkeamisesta.

Kommentit

Sinusta on kehittynyt melkoinen pienmetallisorvari- ja käsittelijäakrobaatti!!
Alkaa näyttää ihan kovasti aidolta höyrykoneelta. Ihan varmasti se tuolla tarkkuudella tuleen toimimaan. Hienoa seurata työskentelyäsi.
Kiitos Kai! Täytyykin päivittää CV:hen tuo uusi titteli. Ai niin, mutta eihän eläkeläiset tartte enää CV:tä. Joka tapauksessa hauskaa että jaksat seurata näitä minun väkästyksiä, ettei tarvitse yksinään täällä runoilla.
Et sä täällä yksin runoile. Olet tiukassa seurannassa. Saat tän koneistamisen vaikuttamaan niin helpolta..
Hieno homma Henry että on mulla ainakin kaksi seuraajaa.

Itse koneistaminen on helppoa, mutta joskus pitää hartaasti miettiä missä järjestyksessä hommat tekee että saa työkappaleen aina luotettavasti kiinni. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun työkappale on ollut liian heppoisesti kiinni istukassa, ja kun alkaa sitä työstämään niin terä nappaa siihen kiinni ja sinkauttaa milloin minnekin, samalla tietty tuhoten kappaleen. Silloin ei auta muu kuin aloittaa nöyrästi alusta. Ja aina pitää olla suojalasit päässä kun jotain tekee. Terävä ja kuuma messinkisirunen ei tee hyvää silmässä.
Jatka vain julkaisujasi. Seuraajia on varmasti keskivertorakentajaa enemmän. Meillä ei vaan välttämättä ole mitään kehumisen lisäksi sanottavaa työskentelystäsi.
Kimmo K. 4.12.2018 22:31 Vastaa lainauksella
Blogisi ovat erittäin inspiroivaa luettavaa muovimallarillekin. On vaan vaikea kommentoida mitään järkevää, kun olet mallarina ihan eri tasolla, eikä itselläni ole juuri kokemusta metallin työstöstä. Jos katsot, kuinka monta katselukertaa merkinnöilläsi ja kuvillasi on, ja kuten Jukka yllä mainitsi, sinulla lienee ihan mukava ”yleisö”. Jatka samaan malliin!
Parhain terveisin, Kimmo
Kiitos kommenteista Jukka ja Kimmo! En vielä ole tullut katsoneeksikaan noita tilastoja missä kävijämäärät näkyy. Ja totta puhutte, onhan noita juttuja luettu ja kuvia katseltu ihan kiitettävästi. Joten suuret kiitokset mielenkiinnosta ihan jokaiselle!
Kyllä näitä seuraajia riittää, mutta kun työsi jälki on sellaista, että pitää lähteä raittiiseen ilmaan ulos ajattelemaan, että miten tämä on mahdollista, niin kommentin kirjoitus jää usein pois.
Meinaa näitä lukiessa ja katsoessa niellä kielensä niin on ehkä hyvä lähteä vaikka nappaamaan lasi kuivaa valkkaria.
Siinä pari tapaa… Mutta aina innolla odotan uutta eläkeukolta.
Tuohan taatusti tosi mitä nuo kollegat turisevat.Erittäin mielenkiinnolla mekin seuraamme blogiasi,mutta kun se menee meidän osaamisemme yli.Jos me rakennamme laivan,sen moottori on takilassa joka näkyy.Mutta yleisesti kyllä kysytään,esm.tervahöyrystä ja moottorista.Tässä kohtaa meidän pitäisi linkittää Matti Piilolan sivut yleisölle nähtäviksi,koska emme itse kaikkeen pysty. Meitä on moneen junan ja mikä sitä mielenkiintoa yllä pitäisikään ellei meillä olisi tällaisia taitureita joukossamma.Olemme ylpeä saadessamme lukea näitä Matin juttuja.Liian moni mestari on joukoistamme poistunut,joita emme ole saaneet tuntea kuin vain hetken.Suokoon mestarille lisää harrasteluvuosia vireälle eläkeläiselle

T.Marko ja Anne
Kiitos kiitos arvon kollegat ylistyksistä! Jotenkin vaan minusta nyt tuntuu että aletaan sortua liioittelun puolelle. Ihan ihmisen hommiahan nämä ovat, ja olenkin yrittänyt kaikille kysyjille kertoa että aloittakaa vaan projekti, kyllä apuja sitten annetaan.

Eräs kuningasajatukseni näitä julkaisuja töhertäessäni onkin ollut rohkaista ihmisiä skrätsäilyn pariin. Mielestäni parhaan tyydytyksen harrastuksessaan saa silloin kun tekee jotain sellaista mihin ei selviä ohjeita ole olemassa, vaan joutuu itse miettimään miten minkäkin kohteen rakentaisi. Se minusta on tämän harrastuksen suola.

Kun noita ensimmäisiä merkintöjä tähänkin projektiin kirjoittelin, ihmettelin kun en saanut mitään palautetta. Kenelläkään ei ollut mitään kysyttävää tai kommentoitavaa. Silloin uskoin että ei nämä minun jutut ketään kiinnosta, ja meinasin jo poistaa blogin sivustolta. Mutta viimeaikaiset kommenttinne ovat kyllä saaneet minut toisiin ajatuksiin, kiitos siitä. Joten päivityksiä seuraa, halusittepa tai ette.
Ja jos vain olette Lahden suunnalla niin tervetuloa itse katsomaan, kahvitkin keitetään jos aikaa on. Sekä aina voi kysellä lisää, vaikkapa sähköpostilla. Ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä, usein kyllä tyhmiä vastauksia.