Pienoismallit.net

Boeing B-29 / Washington B.I.

Boeing Washington B.Mk 1

Tästä piti tulla malli RAF 100 vuotta ryhmärakenteluun, mutta kyseinen kansio ei oli vielä auki. Joten lisäsin normaalisti Galleriaan.

Brittien RAFn pomituslaivueilla oli vuosien 1950 ja 1954 välillä käytössään 87 kappaletta B-29, B-29A ja RB-29A pommikoneita. Koneet otettiin varastosta, kunnostettiin sekä varustettiin Brittien speksien mukaisilla laitteilla ennenkuin ne lennettiin Eurooppaan. Britit nimesivät koneen Washington B.1. Vaikka operatiivista toimintaa pidetään suhteellisen onnistuneena konetyyppi poistui käytöstä varsin pian. Briteille vieraan amerikkalaisen tekniikkansa ansiosta B.1 koneet viettivät varsin paljon aikaa huollossa. Etenkin moottorit aiheuttivat ongelmia. Myös rakenteiden korroosiota ilmeni ajan mittaan. Washingtonin korvaaja oli Canberra, joka soveltui Euroopan olosuhteisiin edeltäjäänsä paremmin.

Mallin merkintöihin ja sisätilojen väreihin sain vinkkejä PM Netin aktiiveilta joille suuret kiitokset auttamisesta.

Airfixin malli:
Malli on 90-luvun loppupuolen uusiotuotantoa ja tarttui matkaan paikallisen marketin leluhyllystä. Silloin joskus kun kyseisen markettiketjun myymälöistä vielä sai pienoismalleja. Muottien ikä näkyi esimerkiksi valuperseiden määrässä joita sai putsata melkoisesti. Piiloon jäävien osien puhdistus oli vähän suuripiirteisempää. Myös pilottien olemus oli möhkälemäinen. Myös joitakin hymykuoppia jouduin täyttämään. Niitä esiintyi etenkin tykkitornien osissa.

Sisätilat on maalattu karkeastiottaen kolmella eri värillä, miehistötilat kahdella eri sävyisellä Interior Greenillä ja pommi- sekä pyöräkuilut Yellow Zinc Chromatella. Yksityiskohtiin on sitten käytetty runsaasti eri värisävyjä. Värimaailma on otettu lähinnä Squadronin B-29 Walk Around kirjasesta. Lentäjiä kuvaavat möykyt maalasin rakennusohjetta soveltaen.

Ohjeista en löytänyt mainintaa kuinka paljon lisäpainoja tarvitaa, että nokkapyörä pysyy maassa. Molemmissa etummaisissa tykkitorneissa ja moottorien etuosissa on lisäpainoja. Kuten myös ohjaamon takaosassa.

Antennivarustuksesta löytyi tietoa vanhasta Scale Models International Lokakuun 1995 numerosta, joka esitteli 1:144 piirroksia B-29 eri versioista. Pommikuilujen väliin tulevan tutkakuvun mittoja haeskelin tovin, kunnes muistin että varastossahan on Academyn B-29A Korea versio. Ei kun penkomaan varastoa, Penkomisessa meni jokunen tovi, sillä jouduin lähes kirjaimellisesti kaivamaan mallin varastolaatikkopinon alimmaisesta laatikosta. Aikani valokuvia ja referenssejä katseltuani päädiyn siihen vaihtoehtoon, että tutkakupu on pyöreä eikä pisaramainen. Eli edellä mainittu penkominen meni kevyt liikunnan piikkiin. Mittoja haeskeltuani päädyin dia15mm x 12mm. Oli mitat oikein tai ei.

Rungon puoliskojen yhteenliimaus oli operaatio itsessään. Osien istuvuus ei ollut paras mahdollinen kun sisuskalut olivat paikoillaan. Useampi ilta kului runkoa pätkissä liimaillessa. Vaikka täytin pahimmat raot muovisoiroilla niin paikattavaa jäi vielä parin irvistävän sauman verran. Olivät mokomat vielä rungon päällä. Ja pikaliima kehiin. Mutta ei auttanut. Parin kuivahtaneen tuubin jälkeen Vallejon kitti oli ensimmäinen juoksevassa muodossa oleva täyteaine. No sitä sitten kostealla raapeveitsenterällä levittelemään. Ja hionnat päälle.

Myöskään siipien liimaaminen ei sujnut ilman säätöä. Muottien ikä alkaa tuntua. Valupurseita oli riittävästi ja sovitusongelmia esiintyi tyyliin vastinpinnat eivät satu kunnolla toisiinsa. Esimerkkinä siipien johtoreunat, joita piti tasoitella raapeveitsellä pahimmista paikoista.

Päädyin semmoiseen ratkaisuun, että maalaan suurimmat osakokonaisuudet valmiiksi ennen lopullista kasausta. Malli on sen verran suuri, että helpottaa käsittelyä.

Tutkakuvun virittelin puisesta huonekalutulpasta jonka ympärille liimasin ohuen muovilevyn. Ylimääräiset puut piti hioa pois. Koheen pohjaan tein reiän, jonne sovitin kuvun. Liimaamisen jälkeen pit pahimpia rakoja vielä peitellä. Vähän karu siitä rakennelmasta tuli, mutta saa kelvata.

Renkaiden keskiöt olivat tosi tiukalla sovitteella. Nokkapyöriä sai hioa tosissaan, että keskiöt sai paikoilleen. Silti toista renhasta jouduin täyttämään ohkaisilla muovin paloilla. Päätelineiden renkaat ja keskiöt asettuivat helpommin. Mitä nyt renkaan puoliskojen asemointi oli vähän sinne päin. Hiomalla siitäkin selvittiin.

Jostakin syystä rakennusinto ei ollut touko-kesä-heinäkuussa huipussaan, Tästä huolimatta sain pääosat jotenkin kasaan ja hiontamaalin saumoihin. Varsinaisena pohjamaalina käytin Molakin 1128 väriä. Oli melkoista tahnaa mutta totteli onneksi Revellin ohennetta. Pohjamaalauskin eteni osissa. Ensiksi siipien yläpinnat ja puolikas runkoa. Kun olivat kuivuneet niin sitten loput. Pohjamaalaus paljasti vielä muutamia parsittavia paikkoja.

Värimaailma oli oikeastaan melko väritön eli rakennusohje tarjosi Humbrolin 11 Silver. Päädyin käyttämään useampaakin eri metalliväriä Revell/Humbrol/Xtrcolor akselilta, jotta pintaan tulisi pientä vaihtelua. Siipien ja sivuvakaajan johtoreunat maalasin matta mustalla. Valinta perustuu valokuviin ja piirroksiin.

Suurin osa pinnoista on maalattu kahteen tai kolmeen kertaan. Silti siveltimen jäljet näkyvät siellä täällä. Ohentaminen ei mennyt aivan nappiin. Värirajoihin käytin Tamiyan maskiteippiä. Vähän piti paikkailla kun teippiä irrottaessa läksi pintamaalia parista paikasta mukaan. Lisäksi käytin raamituksiin Eduardun maskisettiä, joka tosin on tarkoitettu Academyn B-29lle. Hieman piti ylimääräisiä leikellä pois mutta kelpommalla pääsin kuitenkin verrattuna siihen, että kaikki kapiinin maskit olisin viritellyt maski teipistä itse. Ohjaamon kirkasosien istuvuus jätti toivomisen varaa ja rakoja piti paikkailla ja maalata jälkikäteen.

Päävärit, jos jotakuta kiinnostaa.
XtraColor:
Duraluminum: Siivet, puolivälistä taaksepäin. Keskirunko, samalla kohdalla kuin siivet
Natural Metal: Moottorisuojusten loppupää
Oily Steel: Moottorisuojusten etuosat
Silver: sivuvakaaja

Revell:
Aluminum: Siivekkeet ja sivuperäsin
Silver: Siivet, puolivälistä eteenpäin, eturunko
Steel: Telinevarret

Humbrol:
Aluminum: Pyörä- ja pommikuikujen luukut sisäpinnoilta
Silver: takarunko, korkeusvakaajat, pyöräkuilujen luukkujen ulkopinnat.

Siirtokuvat ovat sieltä sun täältä. Kansallisuustunnukset on Xtradecalsin arkilta ja kirjaimet ovat palapeliviritelmä ylijäämäsiirtokuvista. K-kirjan piti tussata mustaksi, D on kasattu paloista ja F on saatu E-kirjaimesta. Ilmeisesti musta tussi ei ollut Permanent-laatua kun väri alkoi hieman levitä Decal Fix käsittelyn aikana. Kaiken lisäksi toisen puolen kirjaimista osassa on valkoinen reunus. En alkanut poistamaan kyseistä reunusta. Runkotunnus WF448 on tarvikesiirtokuva-arkilta. On se vaan kivaa puuhaa näprätä pienten yksittäisten kirjainten ja numeroiden kanssa.

Ilmeisesti Airfixin B-29 on hieman alamittainen. Tämä ilmeni kun sovitin siiven yläpuolista 84” kokardia paikoilleen. Ei oikein mahtunut joten käytin seuraavaksi pienempää kokoa eli 66”. Olettaen, että Xtradecalin rinkulat ovat oikean kokoisia.

Xtradecalsin kansallisuustunnukset olivat yllättävän haperoa laatua. Tämä selvisi kun yritin asemoida siiven päälle tulevaa kokardia ja siitä repesi pala pois.

Ja kalkkiviivoilla herra Murphy iski. Tuli ilmi, että vastapainoja oli kuitenkin liian vähän. Ainoa paikka, minne sain painoa lisättyä oli tietysti nokkapyörän telinekuilu. Painojen sitomiseen käytin geelimäistä pikaliimaa. Vielä illalla kaikki oli hyvin. Aamulla totesin, että kapiinin lasituksista suurin osa oli samentunut. Siihen katosi suurimmat halut saada malli viimeisteltyä edes siedettävän näköiseksi. Eikun äkkiä vaan valmiiksi. Kansallisuustunnuksen reuna jäi paikkamaalaamatta, pari lankaa vetämttää ja lapojen kärjet jäivät siistimättä. Tämä malli ei valmistunut onnellisten tähtien alla.

Lopputulos on kyllä varsin rujo. Osittain osien sopimattomuudesta sekä valujäljestä ja osaksi värimaailmasta johtuen. Hännän huippuna sumuinen lasitus. Ja kuten tunnettua, metalliväri on armoton. Etenkin pensseloimällä. Mutta tulipahan valmiiksi vaikka suurin innostus hiipuikin mallia väkertäessä. Paikoittain maistui melkein pakkopullalta. Säistämisen ym temput jätin Academyn mallille. Kommentoida saa, jos siltä tuntuu. Tähtisasde mahdollisuuden jätin pois edellä mainitusta syystä.

Kuvat on otettu vapaalla kädellä salamaa käyttäen.

E-P

Kommentit

Moi E-P!

Mielestäni ei rujo, vaan kaunis ja onnistunut malli. Hyvä taustoitus historiasta ja mallin rakentamisesta. Vaikea metallimaalaus toimii, edelleen hyvät yksityiskohdat kuten nuo mustat jäänpoistojohtoreunat. Narinaa kuvaustaustoista - rikkovat tasapainoisen kokonaisuuden, sekä mainitsemasi ohjaamon lasipinnoista. Hyvä vinkki: Lasiliima, itse käytän Cascon Express Classia, varmaan muitakin lasiliimoja on. Kuivuu aivan lasin läpikuultavaksi eikä höyrysty.

Mutta pidän! Et antanut pisteyttää, mutta mielestäni yksi parhaimpia mallejasi.

YT
Kalle
AJ 11.9.2018 20:22 Vastaa lainauksella
Moi E-P, Airfix:n 1/72 skaalan B-29 klassikkorakennussarja on jo vuodelta 1966, jota pitänee kohdella ja arvostella sen mukaisesti. Vuoden -66 boxin kansi on varmasti yksi cooleimmista lekosarjakansista https://www.scalemates.com/kits/163341-airfix-781-b-29-superfortress; itse muistan vuoden 1972 kannen, kun kaveri sai ko. sarjan https://www.scalemates.com/kits/163343-airfix-07001-4-superfortress

Komppaan Kallea:"Hyvä taustoitus historiasta ja mallin rakentamisesta. Vaikea metallimaalaus toimii, edelleen hyvät yksityiskohdat kuten nuo mustat jäänpoistojohtoreunat." Aivan mainiolta malli näyttää huolimatta Via Dolorosasta rakentamisen aikana. Ja nostalgiapisteet tietysti kuuluvat tähän lekomalliin. Parhain terveisin, AJ
Servus Kalle ja AJ

Kiitokset positiivisesta palautteesta. Sain uutta uskoa tuleviin haasteisiin. Ilmeisesti sain kuvaussession aikana piilotettua parit huonosti istuvat ja irvistävät saumat. Kapiinin höyrystymisen jälkeen tuli vaan fiilis että nyt nysvääminen riittää, akkiä loppuun. Kameran kanssa puuhaillessa tajusin, että minulla ei ollut tarpeeksi suuria taustoja mallia varten. Hyvä että malli mahtui levyn päälle. Pitää harkita paria uutta valokuvaa kunnon taustalla.

Itse asiassa. tämä oli toinen kerta kun rakensin tämän mallin. Kummitäti osti ensimmäisen joskus 60-luvun lopulla. Nostalgiamalli siinäkin mielessä. Silloin rakentaminen oli paljon yksinkertaisempaa.

E-P