Pienoismallit.net

Fokker D.VII (OAW)

Ltn. Karl Meyer, Jagdstaffel 4, kesä 1918

Fokker D.VII on kiehtonut minua mallailukohteena eikä vähiten siksi, että siitä (kuten monesta muustakin Suuren Sodan saksalaiskoneesta) löytyy lentäjän henkilökohtaisten mieltymysten mukaan yksilöityjä koneita. Tällä kertaa rakentelun kohteeksi valikoitui Richthofenin "Lentävän Sirkuksen" Jagdstaffel 4:ssä vaikuttaneen Lt. Karl Meyerin heinäkuussa 1918 lentämä kone. Karl Meyer (tai Carlos Meyer Baldó) oli syntynyt Caracasissa, Venezuelassa ja hänen isänsä oli saksalainen kahvikauppias ja äitinsä kolumbialainen. Perhe muutti Saksaan 1908 ja sodan sytyttyä Karl liittyi vapaaehtoisena Saksan armeijaan ja hankkiutui lentäjäkoulutukseen, josta valmistui alkuvuonna 1917. Aluksi Meyer toimi tiedustelulentäjänä lentäen mm. LVG CV ja Albatros C.III -koneilla. Kesäkuussa 1917 von Richthofenin kootessa Jagdgeschwader I:tä Meyer sai kutsun liittyä Jasta 11:een, josta hän sai siirron joulukuussa Jasta 4:ään. Meyer saavutti viisi vahvistettua ilmavoittoa ja sai ansioistaan ensimmäisen luokan rautaristin. Syyskuussa 1918 hän sai siirron lennonopettajaksi.

Sodan jälkeen 1925 Meyer muutti takaisin Venezuelaan, missä hän toimi 1930-luvun alkupuolella paikallisen sotilasilmailun parissa ja kuoli vuonna 1933 lento-onnettomuudessa Stearman C-3B -koneen oikean yläsiiven pettäessä lennossa.

Tämä Meyerin kone oli OAW-tehtaan alkupään tuotantoa (koneen valokuvista ei näy rungon koko sarjanumeroa, mutta numeron sijainti, tyyppi ja väri antavat selvät viitteet tuotantosarjasta) ja tämä ohjasi joidenkin yksityiskohtien rakentamista - osa yksityiskohdista perustui (toivottavasti) valistuneeseen veikkaukseen. Koska mallin lähtökohdaksi minulla oli valittavana jokin Eduardin paketoinneista, niin tuo tiesi jonkin verran muutostöitä koneen nokkapellityksen jäähdytysaukkoihin (Eduardin sarjoista ei saa suoraan OAW-tehtaan alkusarjan konetta). Ja lisää työtä oli tiedossa sen takia, että koneessa näyttäisi olleen nokan yläpellit poistettu jäähdytyksen tehostamiseksi. Tuon nokkaoperaation hoitamiseksi päätin hankkia Barry Bermanin (B.E.A.M.) Fokker D.VII -etsisarjan - ja itse asiassa Fokker-tehtaan valmistamille alkusarjan koneille tarkoitetun version, jonka nokkapellit vastaavat myös OAW-tehtaan alkusarjan koneita. Ja koska hankin tuon etsisarjan, niin varsinaiseksi mallisarjaksi kelpasi Eduardin etsitön "Weekend"-paketointi. Tuosta B.E.A.M.-etsisarjasta käytin osia soveltaen - näyttäisi, että tämä etsisarja oli tehty paremminkin Rodenin Fokker-sarjalle, joten joiltakin osin jouduin muokkaamaan etsiosia.

Koneen "avoin nokka" teetti hiukan ylimääräistä työtä: Eduardin moottori ei ole kovin detaljikas, joten siihen piti lisätä kilkkeitä (sytytystulpat ja niille kaapelit suojaputkineen, sylinterikannen edessä oleva ilmapumppu, jäähdytysvesiputkia, yms.). Samoin lisäsin nokan avoimuuden takia metallilangasta pari runkoputkea ja korjasin pari virhettä: moottoripukin mallin ja tulipellin asennon. Moottorin pakosarjan (aikaisempaa alaspäin vedettyä mallia) otin toisesta Eduardin sarjasta.

Ohjaamon seinämistä poistin malliin valetut yksityiskohdat (runkoputket, tukivaijerit, kaasuvivun yms.) ja tein ne metallilangasta ja mainitsemastani etsisarjasta. Samoin lisäsin ohjaamoon ohjaus-, kaasu- ja liipasinvaijerit. Istuinvyöt ovat HGW:n tuotteet.

Koneessa oli Jasta 4:n käytännön mukaisesti nokka, siipituet, laskutelinevarret, laskutelineakselin muotosiipi ja pyörien pinnasuojat maalattu mustaksi ja Meyer oli maalauttanut koneen kylkiin henkilökohtaiseksi tunnuksekseen kahlitun ja kuolaavan koiran.

Koneen dekaalit ovat Aztec Modelsin "The Red Baron Flying Circus" -setistä ja lozenget Aviatticiltä. Jos olisin etukäteen hoksannut tarkistaa Aztecin dekaalisetin laadun, niin tämä sarja olisi tainnut jäädä tekemättä Meyerin koneena - mutta joka leikkiin ryhtyy… Varsinkin rungon reunoja kiertävä musta/valkea-kehys oli varsinainen murheenkryyni (tämän olisin tietysti voinut myös jättää pois, koska se lisättiin koneeseen vasta sen oltua jo jonkin aikaa Meyerin käytössä). Tästä koneesta oli alkuperäiset kansallisuustunnukset maalattu yli ja korvattu kesäkuun 1918 ohjeen mukaisilla tunnuksilla.

Kuten aikaisemmin mainitsin koneesta olevissa valokuvissa ei näy koneen koko sarjanumero ja Aztecin dekaaliarkilla runkoon tulevat sarjanumerot on siten tarkoituksellisesti epäselvät. Aztecin arkilla ei ole kuitenkaan koneessa muualla olleita sarjanumeroita - näitä oli siivekkeissä, korkeusvakaajassa ja -peräsimessä, sekä sivuvakaajassa ja -peräsimessä vasemmalla puolella. Sen sijaan, että olisin jättänyt ne kokonaan pois, niin pienempi "synti" oli laittaa koneeseen Eduardin 8131 Profipack -sarjasta löytyvät dekaalit, joissa myöskin numerot ovat tarkoituksellisesti epäselvät (siipituissa ja laskutelinevarsissa olleet numerot olivat varmaan jääneet mustan maalin alle konetta Jasta 4:n mukaiseen maalaukseen viimeisteltäessä). Ja tästä yksityiskohdasta sitten pilkun viilausta: nämä Eduard-arkilta ottamani sarjanumerot ovat tyypiltään hieman väärät - näissä OAW:n alkusarjan koneissa numeron pitäisi alkaa "Fok.D.7", eikä "Fok. DVII", kuten noissa Eduardin myöhemmän valmistussarjan konetta kuvaavissa numeroissa. Myös muut pienemmät merkinnät ovat saman Eduardin dekaaliarkin ylijäämää.

Ohjainvaijerit tein 0.1 mm metallilangasta ja laskutelineen tukivaijerit puolestaan 0.1 mm siimasta - viimemainittuihin lisäsin Gaspatchin valmistamat vanttiruuvit.

Pienenä pisteenä iin päälle lisäsin vasempaan siipitukeen Morell-anemometrin (Gaspatchin valmistama tarvikeosa) - se, että koneessa oli ko. laite oli taas veikkaukseni. Toisaalta koneesta olevista kuvista selviää, että Meyerilla ei ollut koneessaan yleisesti asennettuja putkitähtäintä, ylätasoon asennettua taustapeiliä tai koneen ulkopuolelle asennettua valopistoolia.

Maaleina käytin sekalaista seurakuntaa akryylimaaleja ja säistämisessä öljyvärejä ja AK:n tuotteita.

Mallin teossa päätietolähteenäni oli Albatros Productionsin "Fokker Fighters D.VII Anthology 2" ja Greg VanWyngarden "Richthofen's Circus' Jagdgeschwader Nr 1".

PS. Tämän mallin ensimmäinen kuvaussessio päättyi kaputtiin, joka vaati mm. ylätason ja laskutelineen kiinnittämisen uudelleen. Valitettavasti tämä jätti omat jälkensä.

Kommentit

No ompas hieno!

Ainakin kaarinauhadekaalien laitto on täytynyt olla kova homma. Siitäkin on omaa kokemusta.
Sinänsä tietysti aika helppo aihe kangaspuuksi, että tässä oli hyvin vähän takilointeja.
Pisteytyksessä sattui sellainen moka, että piti pisteyttää 4 pisteeksi, mutta meni vahingossa 3,5 pisteeksi käden lipsahdusvirheen vuoksi.
Korjatkaa te muut minun virheeni.
Pitkä sepustus kaikista pienistä yksityiskohdista, jotka eivät sitten kuvissa näy juuri lainkaan. Arvioidako sitten kuvia vaiko rakennustekstiä?
Kalle Korkala kirjoitti:
Pitkä sepustus kaikista pienistä yksityiskohdista, jotka eivät sitten kuvissa näy juuri lainkaan.
Kieltämättä muutama läjikuva moottoriosastosta olisi ollut paikallaan. Kovan urakan ole kuitenkin suorittanut ja se on näistä kuvista päätellen kannattanut. Rodenillahan on alkupään tuotannon OAW ihan suoraan laatikostakin. Rodenin sarjoissa on kommervenkkinsä - rakennan sellaista parhaillaan! - mutta olisit kuitenkin ehkä säästynyt nokan osalta monesta vaivasta.
Hyvää jälkeä Fokker D.VII on eräs ensimmäisen rähinän suosikkejani, skrätseistä ja näpertelyistä olisi voinut ehkä jonku työkuvan ottaa, mutta ilmankin pärjää.
AJ 1.9.2018 12:58 Vastaa lainauksella
Moi Veikko, Heti alkuun komppaan kehuja edellä. Hieno taustoitus ja hyvä rakentamiskuvaus. Erittäin näyttävän näköinen lekomalli upealla camolla ja oli camo sitten toteutettu dekaaleilla (kuten tässä) tai maalaamalla se on erittäin hyvä suoritus.

Hyvin kaunis leko ja tuo camo lentäjän Karl Meyer:n henkilökohtaisten tunnareiden kerä on kyllä loistavan upea; sääli ettei WWII:n koneissa ollut enää näin cooleja camoja.

Kyllä tässä on viikon mallin einekset saatu nippuun tyylikkäästi. Valistakaa tietämätöntä, mutta eikös Fokker D.VII ollut Ekan Ison Rähinän yksi parhaista hävittäjistä, ellei peräti paras? Jotenkin minulla on tälläinen muistikuva…, tosin voin muistaa täysin väärinkin. Kiitos korjauksesta/vastauksesta jo etukäteen.

Kaunis ja upea lekomalli! Erinomaista työtä! Parhain terveisin, AJ
Omat silmät tänään Lahdessa vahvistivat sen,mikä jo kuvistakin välittyy,huippumalli.
Kyllä oli hieno.
Kalle Korkala kirjoitti:
Arvioidako sitten kuvia vaiko rakennustekstiä?
Kyllä kai niitä kuvia pitää ensikädessä arvioida. Toisaalta emme kai me voi kiistää mallarin rakennustekstiä valheeksi ilman todisteita muusta?

Kun mallari väittää tehneensä niitä ja näitä modifikaatioita malliinsa, niin kyllä meidän pitäisi lähtökohtaisesti uskoa, että ne on tehty, ilman kyseenalaistamista.

Toteaisin, että hienoa, että niitä on tehty. Ja jos ei ole tehty, niin siiitä kyllä jäisi kiinni jossain vaiheessa;)

yt.
MK
Kiitos palautteesta.

Kommenttiin koskien rakennusselostuksessani mainitsemiani mallin yksityiskohtia kontra niiden näkyvyys näissä valokuvissa pahoitteluni siitä, että käytössäni oleva kamera ja kuvausjärjestelyt eivät oikein taivu yksityiskohtaisempaan lähikuvausjälkeen - ja työvaihekuvia otan yleensä kovasti vähän. Mutta pois lukien ohjaamon sisällä olevat kilkkeet, niin liki kaikki mainitsemani yksityiskohdat ovat kyllä kuvissa näkyvillä (esim. kolmoskuvassa moottoriin ja moottoritilaan tekemäni jutut). Lisään yhden työvaihekuvan (kovasti huonolaatuisen osasuurennoksen kännykkäkuvasta), jossa näkyy noita mainitsemiani ohjaamon vasempaan sisäseinään tekemiäni muutoksia (uudet runkoputket, tukivaijerit ja kaasutinvipu ja sytytysennakon säätövipu).

Ja Mikon kommenttiin koskien Rodenin sarjan käyttämistä lähtökohtana Eduardin sijaan: se olisi tainnut olla parempi valinta varsinkin sen takia, että tuon B.E.A.M.-etsisarjan osat olisivat todennäköisesti istuneet siihen helpommin.
AJ 11.9.2018 20:23 Vastaa lainauksella
Moi Veikko, Onnittelut viikon mallista! Parhain terveisin, AJ
Antamistani arvosteluista huolimatta ansaittu Viikon Malli, Onnittelut!

YT
Kalle
Kiitos onnitteluista.
Kimmo K. 12.9.2018 07:18 Vastaa lainauksella
Erittäin tyylikäs Fokker. Onnittelut viikon mallista!
Ansaitusti!

Käteni lipsahdusvirheeestä huolimatta tuli tästä viikon malli ;)

Onnittelut!
Hieno Fokkeri ja ei kyllä uskoisi että noiden dekaalien kanssa on ollut ongelmia. Kokonaisuus on todella kaunis, ei voi kuin ihailla noita kuvia. Miten Aviatticin lozenget toimivat?

Huippumalli, ja myöhästyneet onnittelut viikon mallista!
Janne Markkanen kirjoitti:
Miten Aviatticin lozenget toimivat?
Kokemukseni Aviatticin lozengedekaaleista ovat kovasti myönteiset. Ne ovat aivan omanlaisensa - "perinteisistä" dekaaleista poiketen kukin dekaaliarkki on lasertulostettu yhtenäiselle (tyypillisesti A4-kokoiselle), ohuelle ja sitkeälle muovikalvolle, joka on tietysti pohjapaperin päällä. Tuo muovikalvon sitkeys edesauttaa sitä, että dekaalia ei saa rikki muuten kuin teräaseella - pohjakalvo saattaa toisaalta ronskimmassa käsittelyssä venyä.

Aviattic-lozengedekaaleista on useita eri variaatioita. Perusvaihtoehdot ovat "full pattern" (arkilla useampi alkuperäisen kankaan koko leveydestä muodostuvaa suikaletta) ja "joined" (koko arkki on "mattoa", joka muodostuu "yhteen ommelluista" kangassuikaleista - tämä helpottaa siipien päällystämistä). Valinnanvaraa lisää myös se, että tyypillisesti näistä dekaaleista on kustakin värisävyltään "factory fresh" ja "faded effect" -versiot.

Läpikuultavalle kalvolle printattujen versioiden lisäksi löytyy (ainakin osasta valikoimaa) myös valkealle kalvolle printatut versiot. Tuon läpikuultavuuden tarkoituksena on, että haluttaessa varjostuksia/säistyksiä voi tehdä dekaalin alle, jonka läpi ne näkyvät - samoin dekaalin alla käytetyn pohjamaalin sävyllä voi vaikuttaa lopputuloksen väriin. Valkoiselle kalvolle printatut versiot käyvät mm. kaarinauhoihin (tällöin siis alla oleva dekaali ei kuulla läpi).

Samoin tiettyhin konemalleihin löytyy mallikohtaiset versiot - esim. tässä mallissa käytin siivissä Aviatticin arkkia ATT48025, "Fokker D.VII (alb/oaw built) 4 & 5 colour lozenge faded effect & linen tapes" (arkilla oli dekaalit kaksiin siipiin, toiset 4-väriset ja toiset 5-väriset, joista tähän käytin 4-väriset). Tuolla arkilla oli siis huomioitu nimenomaan Albatros- ja OAW-tehtaiden käyttämä tapa jaotella ylätason kangassuikaleet. Toisaalta tuon arkin ongelma on, että sen siivekesaranat eivät osu aivan Eduardin sarjan saranoiden kohdalle. Runkoon ja korkeusvakaajaan/peräsimeen käytin "perusarkkia" ATT48002, "4 colour lozenge full pattern width for upper & lower surfaces faded".

Tuo mainitsemani kalvopohjan sitkeys helpottaa esim. lozengedekaalin taittamista siipien johtoreunaan ja kärkiin, joissa dekaalin tarttumista auttaa esim. kiinnityspintaan sivelty, hiukan kuivahtanut lakka. Myös MicroSol ja hiustenkuivaaja auttavat. Kuivumisen jälkeen dekaalin trimmaus esim. siiven jättöreunasta onnistuu terävällä veitsellä rakennus/leikkausalustaa vasten - joissakin tapauksissa olen trimmannut pois ylimääräisen dekaalin Ultimate-hiomasienellä. Kiinnitetty dekaali kestää hyvin jatkokäsittelyä, mutta ei ehkä tuhdimmalla liimalla varustettua maskiteippiä.

Kaarinauhadekaaleja olen tehnyt leikkaamalla Aviattic-arkin marginaalista parin sentin suikaleen, maalaamalla sen halutulla sävyllä ja leikkaamalla siitä kaarinauhan levyisiä suikaleita. Myös näiden kiinnittämistä paikoilleen olen edesauttanut lakalla.