Pienoismallit.net

S/S Maaninka

Varkaudessa A.Ahlströmin konepajalla vuonna 1919 valmistunut höyrylaiva.

merkinnät

No niin, nyt on kansilevyt maalattu, mutta ei vielä liimattu rakenteisiin kiinni. Levyt tuli ruiskutettua ensin Mastonin kilikalipullossa olevalla happopohjalla, ja sen kuivuttua maalattua tällä samalla puolikiiltävällä vesiohenteisella kalustemaalilla kuin laivan pohjakin. Pääkannen hyttirakenteet valmistuivat myös. Perusmateriaali on siis tuo 1 mm lentokonevaneri ja vuorilaudat on leikattu 0,6 mm koivuviilusta. Ovenkahvat ja saranat ovat messinkimaalilla käsiteltyjä styreeniosia. Ja ikkunat jotain läpinäkyvää selluloidilevyä. Seuraavaksi ehkä kaikkein haastavimman homman kimppuun: Väli- ja yläkannen rakentamiseen. Näiden pitää olla kevyet…
Projekti on viime aikoina selvästi hidastunut, mutta haitanneeko mitään, aikaahan tulee kaiken aikaa lisää. Kannen tekoa käynnistelin jo ennen pyhiä, käyttäen aikaisemmista projekteista jäljelle jäänyttä alumiinista 0,5 mm paksua turkkilevyä, jota tuli hankittua Saksasta Knupferilta. Valitettavasti vaan levy loppui kesken, ja sitä piti tilata lisää. Tämä vei odotettua kauemmin, lienee Saksassakin ollut pitkät joululomat. No viimein kaivatut lisälevyt saapuivat, ja pääsin jatkamaan taas kansilevyjen leikkausta. Hommahan toimi niin, että aluksi tein jokaisesta levystä pahvimallin, sovittelin sen paikalleen parhaan kykyni mukaan, ja sitten…
Testatakseni että kaikki rc laitteet toimivat hyvin, piti aluksi selvittää tuon päämoottorin tietoja lisää. Moottorin arvokilvestähän voitiin lukea ainoastaan sen nimelliskierrosluku ja vääntömomentti, joiden perusteella pitäisi voida laskea teho ja sitä kautta myös virta. Mutta sen verran fysiikan taidot ovat jo ruostuneet että laskutoimitukset eivät onnistuneet, joten täytyi siirtyä vaihtoehtoon B, elikkä mitata moottori kuormitettuna. Elikkä moottori ruuvipenkkiin, akselille messingistä sorvattu "klunssi", kytkennät kahdelle mittarille valmiiksi, ja sitten vaan pyörimään ja akselista jarruttamaan. Havaittiin, että tyhjäkäynnill…
Tässä vaiheessa, kun kansi ei vielä ole tiellä, on helppoa tehdä peräsinservolle, potkuriakselille ja moottorille kiinnikkeet, sekä suunnitella muun elektroniikan asennuksia. Kaikki komponentit löytyivät "tarvikelaatikosta", kuten 2,4 GHz alueella toimiva vastaanotin, Castle Creations:in ohjelmoitava Sidewinder nopeudensäädin, sekä joku taiwanilainen servo. Akkuna ajattelin käyttää 5,0 Ah kahden kennon 7,4 V LiPo akkua, koska laivan syväys ei kovin paljon painoa kestä, joten lyijyakut on pois suljettuja. Sekä peräsimen- että potkuriakseli ovat 4 mm messinkitankoa ruostumisen ehkäisemiseksi. Peräsin on kiinnitetty akseliinsa laipalla…
Vein sitten rungon automaalarille joka spruuttasi pintaan happopohjamaalin, jotta pintamaali tarttuisi paremmin alumiinipintaan. Siinähän ei kauaa vanhettu, ja jo samana päivänä sain hakea rungon kotiin. Se oli muuttunut tasaisen harmaaksi. Ammattimiehiä nuo automaalarit. Toista se on minun kanssani. Harkitsin ensin pintamaalin ruiskuttamista myös, mutta karvaat kokemukset valuvasta maalista ja ympäristön muuttumisesta valkoiseksi saivat minut turvautumaan perinteiseen sivellinmaalaukseen. Maalikaupasta hain sitten 1/3 litran purkin kevyesti mustalla sävytettyä puolimattaa vesiliukoista kalustemaalia, ja ei kun töihin. Kaksi kerrosta…
Vanhoissa rautalaivoissa on yllättävän paljon erilaisia listoja kyljissä. Ja niiden poikkileikkausprofiilitkin poikkeavat toisistaan paljon. Tässäkin projektissa löytyy pyöreää, puolipyöreää, sekä kahdella pitkittäisellä uralla koristeltua listaa. Jälleen kerran piti laittaa propelihattu päähän ja miettiä miten nuokin saisi tehtyä. Pyöreät ja puolipyöreät olivat helppoja: Ostettiin kaupasta sopivaa styreenilistaa ja liimattiin epoksilla paikalleen, mutta tuo uritettu lista tuotti vaikeuksia. Lopulta päädyin tekemään muototerän niitä varten vanhasta ikkunaraaputtimesta, ja melko hyvinhän tuo onnistuikin.
Vihdoin sain rungon hiottua mieleisekseni, ei täydelliseksi mutta pahimmat klommot ja raot tasaiseksi. Tämän jälkeen oli odotettavissa mielenkiintoinen työvaihe jota en ole vielä koskaan aikaisemmin kokeillut, nimittäin rungon päällystäminen jollain sopivalla foliolla, jotta siihen voidaan sitten toteuttaa nuo monilukuiset niittaukset jotka ovat niin tunnusomaisia näille vanhoille rautalaivoille. Mutta mistäpä sopivaa foliota joka taipuisi sopivasti rungon muotoihin ja olisi sopivan paksua. Tavallinen keittiöfolio todettiin pian aivan liian ohueksi, ja offsetpainoista ilmaiseksi saatava 0,15 mm paksu alumiinilevy taas liian jäykäksi, joka ei…
Kuten arvata saattaa, seuraavat työvaiheet ovat ehkä niitä tylsimpiä tässä projektissa. Jostain syystä olen aina inhonnut paklaamista ja ennen kaikkea hiomista. Kädet väsyy eikä oikein tunnu saavan mitään aikaiseksi. Olen kauan etsiskellyt pakkelia joka ei olisi vesiohenteista, mutta olisi silti helposti hiottavaa. Parhaiten nämä kriteerit täyttää tökötti joka sekoitetaan epoksimuovista ja mikropalloista. Mikropallothan ovat hyvin pieniä lasihiukkasia, näitäkin löytyy markkinoilta varsin erilaisia. Toiset ovat aika karkeita, toiset lähes pölymäisiä, ja parhaaksi ainakin minun tarkoituksiini on valikoitunut Kevran myymät erittäin hienojakoiset…
Kuten tuossa on jo moneen kertaan todettukin, niin piirustuksesta saatu kaarien määrä oli aivan riittämätön. Tämä paljastui nopeasti, kun liimailin lisää kylkilankkuja runkoon. Parraslistat taipuivat vielä kauniisti, mutta jo noin neljäs tai viides kylkilankku alkoi taipua liikaa ulospäin eikä noudattanut enää piirustuksen linjoja. Eipä siinä sitten mitään muuta kuin lisäkaarten tekoon. Pahvimalleja aikani soviteltuani alkoi muodot löytyä, ja balsavanerista vaan uudet kaaret rungon puolivalmisteen sisään. Ja melko hyvin nuo tuntuivat onnistuneen, kun rungon linjat alkoivat taas miellyttää silmää. Tämä lankutustyö oli muuten varsin…
Edellisen ranskalaisen kutteriprojektin valmistuttua piti jotain uutta rakenneltavaa keksiä, muuten käyvät nämä eläkevaarin päivät liian pitkiksi. Kuin tilauksesta onnistuin saamaan otsikossa mainitun laivan rungon alkuperäiset piirustukset sen entiseltä kipparilta. Hän oli ajatellut tehdä laivastaan pienoismallin, mutta korkean iän vuoksi luopui suunnitelmistaan, ja toivoi löytävänsä piirustuksille ja muulle materiaalille "hyvän kodin", sekä jonkun joka toteuttaisi tuon alkuperäisen ajatuksen. No minä lupasin yrittää, ja tässä sitä ollaan. Piirustuksethan on piirretty mittakaavaan 1:25, joten laivasta tulisi näin ollen runsaan…