Pienoismallit.net

1966 Chevrolet Malibu U12 432 cid

SIKA / A Hog Rod: 2 x I6 216 cid = U12 432 cid

Rakentelun idean lähtökohtana oli laittaa rodin keulille V12, mutta kun sellaista ei ollut, niin samaan toimeen kelpasi sylinteristö U-konfiguraatiossa. Heti alusta työnimenä oli ”sika”, koska vaaleanpunainen Chevelle slicksein, julmalla koneella ja ilman keulapeltejä on sikamainen näky ja katujen Iso Sika. Nimi jäi vaikka maalaus epäonnistuikin, mistä lisää alempana.

Heikoilla jäillä kerta se on ensimmäinenkin, nimittäin en ole aikaisemmin rakentanut pienoismallia tahallaan rumaksi. Vahingossa kylläkin ja vieläpä monta kertaa… Rumalla tarkoitan sitä, että duunattujen jenkkiautojen pitäisi kiiltää lakasta sekä kromista, ja päinvastaista suuntaa edustavat mielestäni tahallaan ”rumiksi” tehdyt rottarodit. Olenko ymmärtänyt oikein? Jos en, niin mua saa asiassa sivistää. (Toki RAT ROD –osaston edustajista monet ovat todella tyylikkäitä, makeita ja taidokkaasti rakennettuja luomuksia, enkä tietenkään mitenkään todellakaan väheksy niitä enkä tyylisuuntaa – päinvastoin! Myös monet tällä palstalla esitellyt rat rodit ovat upeita luomuksia.)

Malibussa tekniikka, alusta ja sisusta on viimeistelty mutta kori on kulahtaneen oloinen. Kuten kaikelle niin sillekin on syynsä: Alun perin mallista piti tulla pienen sianporsaan värinen pinkki lievällä metallihohdolla ja niinhän siitä tulikin, kunnes kohtalo puuttui peliin eikä antanut viiden kirkaslakkakerroksen kuivua kokonaan edes kahden kuukauden odottelun jälkeen. Jokaisessa lakkauksessa tein välihionnan mutta ilmeisesti se viimeinen kerta oli liikaa, ja niinpä kun lakka oli silmämääräisesti kuiva, otin kopan työn alle ylösalaisin lasien asennusta ja sisäkaton maalausta varten. Kun ne oli tehty, huomasin katon lakkapinnassa jälkiä ja painaumia. Kynnellä tunnustellen hokasin että pinta onkin ihan pehmeä! Voi tuhannen tulimmaista turskattia!! Kuukausi lisää kuivumisaikaa ei auttanut uuden hionnan ja lakan toivossa, vaan lakka oli ja pysyi hieman pehmeänä, joten kylvetin koria yön kloriitissa. No, sepä ei purrut lakkaan kuin nimeksi. Jotain piti keksiä projektin pelastukseksi kun kaikki muu oli kuitenkin jo rakennettu valmiiksi, ja koska tehtyä työtä ei viitsisi heittää hukkaan, niin suihkin kilikalipuolikiiltävää ylt’ympäriinsä katto teipattuna. Katon takareunassa oleva dekaali piti ehdottomasti jättää näkyviin. Parin päivän päästä pinta oli kuivunut ja sitten vaan santapaperi-800:aa pyörivin liikkein ja tonniviissatasella perään niin johan alkoi näyttää kuluneelta ja keskeneräiseltä maalinpoisto-operaatiolta. Sama, tai ennemminkin rat rod-hakuinen, teema on sivupeilissä ja ilmanputsarissa, jossa kuluneen kromin päälle vedin kynsilakkaa. Bare metal foil pinnoitti ikkunalistat, hieman epätasaisesti tietenkin, ja niin syntyi vaikutelma kuppaisesta ja rähjäisestä ulkonäöstä. Tiedä sitten onko se aidon näköistä vaiko eikö se ole. Lopputuloksesta otan mielelläni kommentteja vastaan.

Jos keulilla on kaksi Chevyn konetta, niin on helppo kuittailla fordilaisille voimanlähteen väkevyydestä. Huumorin alleviivauksena toimii tuulilasin tarra, ja takalasia tuijottamaan päätyville on ikkunassa vihje karvoituksen poistosta. Rekisterikilvistä löytyi ”koristelu” kojelautaan, josta alkuperäiset mittarit ja namikat saivat kyytiä. Sisustan penkit on ’55 Letukan sohvaryhmä. Vaikka alla on slicksit, niin pitäähän cruiserissa sentään matkustusmukavuutta olla.

Rakennussarjan tekniset ratkaisut ovat huvittavia: keulan putkirunkorakenne on kiinni tuliseinässä, eikä mitään yhtymäkohtaa muuhun runkoon ole. Takaripustus on yhtä epäuskottava esitys. Eipä taitaisi toimia oikeassa maailmassa. Kittasin tulipellin reiät umpeen, muokkasin pinnan epätasaiseksi tinneriin kastetulla pensselillä ”töpöttelemällä”, tein keskelle syvennyksen uusia moottoreita varten, jatkoin runkoa styreenipalkeilla ’49 Mercurystä lainattuun eturunkoon asti, ja päivitin ohjausmekaniikkaa. Takalokasuojat piti suurentaa ja rakentaa koko takaripustus scratch:inä renkaiden mahduttamiseksi.
Rungolle tuli sopivasti pituutta ottaa syliin kaksi rivikutosta à la Chevrolet (Stovebolt) ja Potvin-ahdin. Näiden sovittelussa oli oma mukava hommansa, ja esikuvina yhdistämisen tekniselle ”toteutukselle” toimi lukuisat Google-hakusanoilla ”double engine” löytyneet kuvat. Tuulettimen hihnojen sijaan moni on käyttänyt ketjuja joilla moottoreiden kiertoliike on yhdistetty ja tahdistettu. Hammasratastus vauhtipyörissä on myös koteloitu, ja laturi saa voimansa sieltä. Pakoputket, ahtimen paineputket ja polttoaineruisku sekä -pumppu ovat scratch-valmisteita nekin, monen muun pikkuosan lisäksi. Eiköhän sitä näillä eväillä ruma sika liikahda kadun kulmia pilaamasta cruising-illoissa melko ripeään tahtiin.

Joulun viettomme alkaa jo tou-ko-kuus-sa….

Kommentit

Kaunis hot rod, osassa kuvia epätarkkuutta ja blurria.
YT
Kalle
Kalle Korkala kirjoitti:
Kaunis hot rod, osassa kuvia epätarkkuutta ja blurria.
Kiitos kehuista, Kalle!
(Kuvat ovat käsivaralta amatöörin näpsimiä kuvia, jotka välillä onnistuu ja välilä ei. Yritän kehittyä, siinäkin.)
Ah tätä mielikuvituksen lentoa ja rakentelun riemua! Maukkaasti toteutettu sikaraaseri, jollaisella kyllä kelpaisi säikytellä kukkahattutätejä ym. asiaa ymmärtämättömiä. Konetilan putkitukset ja letkutukset näyttävät hyviltä. Kuvien lievä epäterävyys syö pikkuisen pisteitä, kun kaikista yksityiskohdista ei saa ihan tarkkaa selkoa. Sama vika ittellä usein, mutta se ei välttämättä ole haitaksi ihan aina…