Pienoismallit.net

Supermarine Spitfire Mk.XVI

Revellin malli on alkujaan ICM:n käsialaa, jota aikoinaan hehkutettiin skaalansa parhaaksi Mk.XVI:ksi. Vaikea uskoa, sen verran paljon oli sovitusvaikeuksia; moottori, siipien yläpinnat ja pahimpana moottorin alapellin puolikkaat, joissa oli puolen sentin rako välissä – aika uskomatonta valutumpelointia tässä skaalassa ja etenkin Revellin nimissä. Runkopalat sinällään istuivat siististi, samoin ohjaamo. Ainakin näin aloittelijalle haasteellinen projekti. Positiivista se, että vaikeiden mallien kanssa puuhatessa oppii uutta parhaiten. Oli jopa vaikeampi kuin edellinen projektini: Edun Fw:n Myrskypässi.

Mutta sitten palanen historiaa:

Supermarine Spitfire oli Yhdistyneen kuningaskunnan ja monien muiden liittoutuneiden ilmavoimien käyttämä toisen maailmansodan aikainen yksimoottorinen ja yksipaikkainen hävittäjä. Kone on yksi parhaiten tunnettuja ja kauneimpia toisen maailmansodan aikaisia lentokoneita. Koneita rakennettiin yli 20 300 kappaletta eri versioina koko sodan ajan. Ne palvelivat ympäri maailmaa aina 1950-luvulle asti. ”Spitin” ensilento oli 6.3.1936.

Lentäjät pitivät ”Spitin” käsiteltävyydestä ja ketteryydestä. Konetta kehitettiin jatkuvasti erityisesti uusilla moottoriversioilla Rolls-Royce Merlin -moottorin mahdollistaessa kehitystyön ja uudet korkeaoktaaniset polttoaineseokset. Työ tasasi Luftwaffen sodan alkuvaiheessa saaman etumatkan ja piti koneen suorituskyvyn tasavertaisena sodan loppuun asti. Tyyppi säilyi ennen kaikkea hävittäjänä Hawker Typhoonin ottaessa roolin maavoimien tukikoneena ja maahyökkäystehtävissä. Spitfiren ongelmana oli suhteellisen lyhyt toiminta-aika, mikä rajoitti esimerkiksi Yhdysvaltojen päiväpommitusten saattamista ja Normandian maihinnousun jälkeen Luftwaffen voimien aktiivista etsimistä ja tuhoamista.

Spitfiren ulkonäön tekivät tunnusomaiseksi elliptiset siivet ja kohokuomu. Kone oli mukaelma Supermarinen pääsuunnittelijan Reginald Joseph Mitchellin (20. toukokuuta 1895 – 11. kesäkuuta 1937) aikaisemmin suunnittelemasta F.7/30:stä. Spitfirestä tehtiin 24 eri päämallia ja näistä erilaisia versioita. Menestyksekkäitä lentäjiä tyypillä olivat esimerkiksi Johnnie Johnson 43 pudotuksellaan (Mk I–IX versioilla), Adolph ”Sailor” Malan 32 ja Eric Lock 23 pudotusta (Mk I–V).

Supermarine Spitfire Mk.XVI oli identtinen Mk. IX:n kanssa, mutta sen moottorina oli Merlin 266. Moottori oli matalille korkeuksille tarkoitettu versio Merlin 66:sta ja sitä rakensi Packard Motor Company USA:ssa lisenssillä. Oma mielenkiintoinen episodinsa on, miksi Mk. IX:llä ja XVI:llä oli eri versionumero. Tämä johtui brittiläisen ja amerikkalaisen tuuman mittaeroista. Vaikka Merlin-moottorien nimellismitat olivat samat, amerikkalainen tuuma oli tuhannesosia lyhyempi kuin brittiläinen tuuma, ja hienomekaniikan toleranssit aiheuttivat sen, etteivät amerikkalaiset ja brittiläiset varaosat olleet keskenään vaihtokelpoisia. Mikäli Packardin valmistamassa Merlinissä käytettiin Rolls-Roycen osia, se leikkasi helposti kiinni, toisin päin taas moottori vuoti öljyä. Brittiläisen ja amerikkalaisen tuuman ero oikaistiin vasta 1954, jolloin molempien mitaksi määriteltiin tasan 25,4 mm. 1750 hv Merlin 266-moottori kiidätti konetta parhaimmillaan 652km/h 6700m korkeudessa.

Ensimmäiset Mk. XVI:t tulivat rintamakäyttöön tammikuussa 1945. Versiota rakennettiin 1054 kpl, viimeisten tullessa käyttöön elokuussa 1945. RAF käytti konetta aina vuoteen 1951 saakka tullen silloin korvatuksi Vampire- ja Meteor-suihkuhävittäjillä. Useita Spitfireita on vielä lentokuntoisina maailmalla jäljellä. Vuonna 2009 maksettiin Bonhamsin huutokauppakamarilla 1 739 500 puntaa lentokuntoisesta Mark IX:stä.

Mallikoneen referenssinä on Flight Lt. William John Harperin (22.7.1916-8.9.2006) Royal Canadian Air Force Squadron “Red Indian” 421:n kone “TB886” huhtikuulta 1945. Kanadassa on lentävänä museokoneena samoilla tunnuksilla maalattu Mk.XVI. Koneen lempinimi oli ”Dorothy II”. Dorothy oli hänen vaimonsa nimi ja kakkonen siksi, että hänen edellinen Spittinsä ammuttiin ilmataistelussa lunastukseen. Harper saavutti 6 ilmavoittoa ja teki sodan jälkeen merkittävän poliittisen uran 1960-luvulla Rhodesiassa.

Viimeiseen kuvaan hyödynsin Jukka Luosujärven mainiota ideaa pilottikuvan upottamisesta mallikuvaan.

Antennilankaa kaipaaville kerrottakoon, että Mk.XVI:ssa ei ollut ulkoista antennilankaa radiotyypistä johtuen. Hauska yksityiskohta mallissa on siipiaseiden huoltotila, jonne on jäänyt muutama 20mm tykin hylsy pyörimään (messinkiputkea). Säistäminen öljyvärilitkulla. Pako- ja ruutikaasuvanat öljypastelliliidulla.

Mallin aseistus:
2 x 20mm Hispano siipitykit
2 x 0.50cal Browning konekiväärit siivissä

Historialähteet:
Morgan & Shacklady: Spitfire, the History
Robert Grinsell: The Great Book of World War II Airplanes
Wikipedia: Supermarine Spitfire- Wikipedia

Kommentit

Terve Kalle. Ihan hyvännäköisen myöhäisempien aikojen suoraselkäisen Spitin olet rakentanut. Rakennusjälki ja maalaus on siististi toteutettu. En tiedä johtuuko vihreästä taustasta vai mistä mutta värisävyt vaikuttavat tummahkoilta. Värikaavio on ainakin minulle uusi tuttavuus. Onko mallin esikuva maalattu joskus uuteen kuosiin?

E-P

Edit 10.7. Tuo tuumamittojen eroavaisuus toisistaan oli mielenkiintoinen yksityiskohta.
Kiitos E-P. Tummanvihreä sävy on aikalailla oikea, mutta tosiaan tuo harmaa sävy saisi olla vähän vaaleampi ja siniseen vivahtava. Tässä kohtaa en onnistunut.
YT
Kalle
AJ 9.7.2017 14:47 Vastaa lainauksella
Moi Kalle, Onnistunut Spitti Mk.XVI ja erinomainen historiikki. Flt Lt. William John Harper ei tuolla Spitfire Mk.XVI (LF XVI) TB886 lekollaan saavuttanut enää yhtään ilmavoittoa; ko. kone otettiin käyttöön ensin 33.MU:ssa 15.3.1945, sitten siirtyi Harperille 421.Sqd:iin 19.4.1945 ja lopulta Rhodesian ilmavoimiin RHAF:iin 27.7.1949. Ohessa vielä linkki lisäinfoon itse lentäjästä, Harperista: www.bbm.org.uk/airmen/Harper.htm

Joo, tuo ICM:n rakennussarja (paketoituna Revelliksi) ei liene niitä helpoimpia ja parhaimpia rakennussarjoja Spitti LF XVI:stä 1/48 skaalassa; Edun tämä www.hyperscale.com/2016/reviews/kits/eduard8285reviewbf_1.htm paketointi lienee jo merkittävästi parempi.

Joka tapauksessa olet saanut tehtyä näyttävän mallin vaikeuksista huolimatta - ja Spitit ovat aina kauniita; pohdiskelen, että kumpi leko on lopulta esteettisesti kauniimpi Spitti vaiko Mersu Bf 109. Tavallaan Spitti Mk.IX (Mk.XVI) tai Mk.VIII tai Seafire Mk.III ovat niitä kauneimpia Spittejä ja tavallaan Bf 109E ja Bf 109F (G-10/K) kauniimpia Mersuja… Molemmat lekotyypit ovat kyllä esteettisesti kauniita, eikä niihin kyllästy koskaan.

Hyvä Spitti, Terkuin, AJ
Kiitos AJ jälleen hyvästä lisähistoriikista!
Jep, itse pidän kauneimpina koskaan tehtyinä lekoina lyhytnokkaisia Fw 190:iä. Toisella sijalla tasaväkisesti tulevat Mustang P-51D, Spitfire (kuplakuomumallit) ja Mersun Bf 109 G-sarjalaiset. Toki makuasia tietysti.
YT
Kalle