Pienoismallit.net

Teski tenk vozilo A

Historia

Teski tenk vozilo a prototyypin kehittäminen alkoi vuonna 1948. Yugoslavialla oli tarkoitus saada mahdollisimman omavarainen armeijja kaluston suhteen. Neuvostoliitto painosti Yugoslaviaa, sodan uhka oli läsnä. Tuolloin yugoslavian pääministeri Josef Broz Tito kirjoitti sopimuksen rakentaa prototyyppi kotimaisesta vaunusta.

Prototyypin valmistus alkoi loppukeväästä 1949. Aikataulu oli hyvin kiireinen. Vaunu piti saada valmiiksi Belgradin paraatiin joka oli toukokuussa 1950. Perusajatuksena oli tuottaa nopeavalmisteinen kopio T-34 vaunusta. Alkuperäinen idea oli tuottaa kaikki osat yugoslaviassa, mutta kiireisen aikataulun takia T-34 vaunusta rosmottiin pyörät sekä telaketjut. Aseistukseltaan vaunu oli hyvin kirjava. Tykki oli 85 S-53 kopio, vaunukonekivääri saksalainen mg-42 ja katto itkk amerikkalainen m2 browning. Samaan aikaan oli suunnitteluvaiheessa myös toinen tykki joka olisi ollut kopio jenkkien 90 mm vaunukanuunasta.

Teski tenk vozilo a on suoraan suomennettua raskas vaunu tyyppi A. Tämä on nimitys on hiukan harhaan johtava, koska lisäpainoa T-34/85 verrattuna ei ollut kuin muutama hassu tonni. T-34 elopaino 32 tonnia ja teski tenk vozilo A:n 33,5 - 34,7 tonnia.

Google translatorilla sain jonkun verran tietoa tästä tyypistä. Vaunu siis tuotiin melkeinpä suoraan tehtaalta paraatiin, piti päästä ylpeilemään oman maan tuotoksella. Vasta paraatin jälkeen tehtiin varsinaiset testit kentällä. Paraatissa tapahtui jo jonkin sortin tekninen vika voimansiirtovälityksessä, mutta taitava ajaja osasi piiloittaa sen.

Malli

Tästä vaunutyypistä ei ole varsinaista muovimallia olemassakaan, mutta käsittääkseni vuosia takaperin joku pikkupaja tuotti resiinistä conversio sarjaa maquette T-34/85 sarjaa varten.

Oma malli on rakennettu Skrätsinä käytin valmisosia Tamiyan T-34/85 mallista johtajan luukku, Dragonilta tykinputki. fillarit ark:n T-34/85 sarjasta ja telat dragonin magic track.

Pitkä rakennusvaihe

Kaikki alkoi siitä kun ostin täältä toiselta käyttäjältä(en valitettavasti enää muista hänen nickkiä) ark valmistajan T-34/85. Mallin valutason todettuani laitoin mallin hyllyyn odottelemaan parempia päiviä. Noina aikoina pienoismalli harrastus tökki ja mikään ei tuntunut valmistuvan. Tuolloin elettiin 2000 luvun loppua.

Vuonna 2012 harrastus alkoi jälleen kiinnostaa ja teki mieli nikkaroida jotain. Olin jo pidemmän aikaa kiinnostunut Teski tenk vozilo a tyypistä, mutta sen toteuttaminen malliksi oli ajatustasolla mahdotonta. Tuolloin muistin ostaneeni ark:n pehmeävaluisen t-34 mallin. Olen aina pitänyt näistä pienistä itä pajoista jotka tekevät mallit loppuunkulutetuilla muoteilla. Pikkupajat käyttävät yleensä myös pehmeää muovia jota on mukava työstää toisin kuin Tamiyan kivikovaa vastaavaa. Lisäksi pidän mallailussa eritoten siitä että saa itse skrätsinä rakentaa yksityiskohtia.

Mutta tuolloin kokemustasoni oli vasta yksityiskohdissa, ei koko mallissa ja ajatus kokomallista skrätsinä tuntui mahdottomalta. Päätin kumminkin ottaa kiinni sarvista ja mennä sorvin ääreen.

Kaikki alkoi siitä kun lyösin netin ihmemaailmasta kolmitahopiirrustukset mallista. Ynnäiltyä ja änneiltyä niitä huomasin että ark: n mallista ei pysty käyttämään hyväksi kuin pyörästön. T-34 runko on synmetrinen suorakulma, mutta teski tenk vaunun runko on peräpäätä kohti suipponeva. Lisäksi alarunko missä on telakoneisto on kapeampi ja lyhyempi kuin t-34 vaunun vastaava.
Tämän todettua tajusin että on helpompaa hommata muovilevyä ja tehdä runko itse, tornin joutuu jokatapauksessa tekemään alusta alkaen.

Lopputalvi 2012- alkukevät 2013 tein rungon valmiiksi, epätoivo kumminkin iski ja malliharrastus joutui kaappiin taas joksikin aikaa.

Uusi innostus iski päälle 2014 uudenvuoden aikoihin jolloin rupesin tekemään tykkitornia. Alkuperäinen idea oli hyödyntää ark mallin tornia, mutta piirrustuksia katsellessani totesin, että parempi tehdä itse alusta alkaen.
Toteutin tornin rakentamisen laminoimalla millin levyä. Tapa on hidas, mutta tämä tylsäosuus suoritin pienissä paloissa ennen töihin lähtöä ja muulloin luppoaikana. Vihdoin tornin muoto alkoi hahmottua alkukeväästä ja täysin torni oli valmis toukokuussa 2014.

2014 elämässäni tapahtui suuri muutos kun muutin omistusasuntoon. Suurin osa vapaa-ajasta meni osakkeen remontointiin ja pienoismalliharrastus jäi takaalalle.

Kesällä 2015 asunto oli lähes valmis jolloin jäi aikaa kaivaa muuttolaatikoista pienoismalli harrastus pinnalle. Tällöin otin itseäni sarvista kiinni ja rakensin rungon valmiiksi. Jälleen harrastustahti alkoi hidastua ja motivaatio katosi. Loppuvuodesta otin jälleen projektin pöydälle ja rupesin uudella tarmolla tekemään yksityiskohtia.
2016 vuosi meni kokonaan yksityiskohtien rakentelussa ja vihdoin sain rakennusvaiheen valmiiksi. Lopuksi maalausvaihe oli suhtnopea. Maalaamisen aloitin 2016 marras-joulukuun teinoilla ja viimeiset tipat käytin 1. päivä helmikuuta 2017.

Loppu päätelmät

Tämä malli oli hyvin vaativa ja jokseenkin rasittava rakentaa. Kaikki laskettuna yhteen en vaihtaisi päivääkään. innostus vaunutyyppiä kohti ei koskaan loppunut, vain motivaatio takaiskujen tiputtamana teki silloin tällöin kolauksia.

Pahoittelut kirjoitusasusta, jos tekstissäni on virheitä otan kaiken vastuun itselleni, tämä on ensimmäinen pitkä kirjoitus minkä olen tehnyt vuosiin. Rakennuksilla ei tarvitse käyttää äidinkieltä, kuin tukkijätkän kirjanpitoa, niin tekstin tuottaminen on nykyään hankalaa. Kiitos että jaksoit lukea ja anteeksi.

Kommentit

AJ 5.2.2017 14:37 Vastaa lainauksella
Moi AKK, Ensiksi mitään ei tarvitse anteeksipyytää ja toiseksi upean vaunumallin olet saanut mallattua - vaikeuksien kautta voittoon. Itse asiassa tykkäsin tavata vaunun historiikin, en tiennyt vaunun historiasta mitään, ja mainion rakentamiskuvauksen jaksoit kuitenkin kirjoittaa - erittäin hyviä molemmat ja kiitos niistä.

Itse vaunumalli on mielestä hienosti onnistunut, ei mitään nillitettävää, naristavaa ja urputettavaa, vaan ainoastaan kehuja. Hyvin olet onnistunut rakentamisessa, maalauksessa, säistyksessä ja viimeistelyssä; kaiken kaikkiaan upea vaunumalli. Lisäplussaa tulee ehdottomasti vielä vaunumallin omintakeisuudesta, harvinaisuudesta ja paljosta extratyöstä. Huippuvaunumalli! Ja tervetuloa takaisin mallauksen pariin! Parhain terveisin, AJ
Enpä ole mokomasta kuullutkaan aikaisemmin.
Hyvä taustoitus ja rakennusselostus. Mukavan pokkeava malli.
Jugoslavian (näin suomalaisittain) kalustoa täällä ei liikoja taida ennestään olla.
Joku Hurricane IV saattaa joskus tulla kyseisen valtion tunnuksilla meikäläiseltä.
Olipas pitkähkö projekti. Tankkimallailusta minä en paljoa tiedä, mutta kuvien perusteella näyttää varsin onnistuneelta.Historiataustoitus on myös mielenkiintoinen. Mutta tärkeimmät pointit: Tässä mallissa on paljon sellaista, mitä minä mallailussa arvostan:
Harvinainen aihe, rujo lähtökohta-aihio, lisäskrätsi (tai lähes kokonaan skrätsi). Viimeksimainitut vaativat mallailutaitoja ja sinnikkyyttä. Onnittelut!