Pienoismallit.net

Savutupa

Vanhankantainen savutuparakennus

Kuvia: https://goo.gl/photos/hdvcvGj7juL4gAPDA

Piipahdin eräänä lokakuisena perjantaina Kansallismuseossa, kun halusin keksiä museokortilleni hyödyllistä käyttöä. Koska minulla oli reilu tunti aikaa ennen sulkemista, niin kiersin museon hieman suurpiirteisesti läpi; olenhan toki käynyt siellä ennenkin. Museon omasta mielestäni kiinnostavinta antia ovat sinne muualta siirretyt ja museossa uudelleen rakennetut interiöörit. Eräs tälläinen interiööri on hyvin muinaisen oloinen savutupa, joka oli tuotu museon Karjalan Kannakselta 1900-luvun alkupuolella. Siitä minulla heräsikin vanha vietti hirsirakenteisen pienoismallin rakentamiseen. Malli tulisi esittämään juurikin vastaavanlaista erittäin alkukantaista suomalaista asuinrakennustyyppiä. Siinä olisi harmaantuneet jykevistä hirsistä salvotut seinät, ajan kalvama malkakatto ja sisällä mustaksi nokeentuneet hirret ja patinoituneet pinnat.

En aio tehdä mallista suoraa kopiota mistään, vaan siitä tulee tutkielma, jossa yhdistelen eri referenssimateriaaleista saamiani esikuvia. Kansallismuseon savutuvan lisäksi mallini tulee saamaan paljon vaikutteita Seurasaaren ulkomuseossa sijaitsevista Niemelän torpasta sekä Kaukolan Niemelän savutuvista. Kaikissa näissä kiinnostavana piirteenä on niiden muinaisuutta henkivä rakenne, siitä huolimatta, että talot ovat 1700-1800 -luvuilla rakennetut. On sinänsä hämmästyttävää, että Itä-Suomessa ja Karjalassa on vielä niinkin myöhään kuin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa asuttu savutuvissa, joiden rakennustekniikka ja tyyli on kokenut vain vähän muutoksia keskiajalta.

Projektin ideana on siis rakentaa scratchista hirsirakennus vaihe vaiheelta ja säistää se. Tarkoitus olisi toteuttaa malli aikakaudelle tyypillisellä hirsirakentamistekniikalla niin hyvin, kuin se pienoismittakaavassa voi käytännöllisesti onnistua. Tuvan sisämitat ovat 22cm x 22cm.

merkinnät

Lisää kuvia: https://goo.gl/photos/hdvcvGj7juL4gAPDA Savutupaprojekti on valmistunut. Viimeiseen vaiheeseen kuului lähinnä viimeistelyä, eli säistämistä ja irtoroskan sekä sammaleen lisäilyä kattoon. Kaiken kaikkiaan tuloksena oli opettavainen ja mielenkiintoinen tutkielma maamme vanhaan rakennuskulttuuriin. Projektissa oli sopivalla tavalla haastetta sekä mielekästä veistelyä ja nikkarointia perinteisiä tekotapoja jäljitellen. Olen itse melko tyytyväinen lopputulokseen ja koen saavuttaneeni sen tunnelman, jota lähdin jo ideointivaiheessa hakemaan tähän savutupaan.
Tässä vaiheessa oviaukko sai oven kaverikseen. Sisäänkäynnin suojaksi kokosin grillitikuista pisteporstuan. Pisteporstua oli jo varhaisilta ajoilta tunnettu alkeellinen eteisrakennelma. Se oli pystysuorista riuista ovipäätyä vasten kasattu suoja tuulta ja sadetta vastaan.
Koska itse rakennuksen ulkoasu on jo valmis ja sisätilatkin pääpiirteissään valmiina, oli tässä vaiheessa hyvä hetki istuttaa talo alustaansa ja muokata siihen maasto. Maastoa ei hirveästi mahdu talon ulkopuolelle ja se onkin enimmäkseen paljasta pihamaata. Tein maaston aikaisemmista malleistani tuttuun tapaan sekoittamalla kukkamullasta ja pva-liimasta maastomassaa, jonka levitin kerrokseksi polyuretaanilevyn päälle. Päälle ripottelin vielä hiekkaa sekä ruohosirotetta sekä lisäsin muutaman irtokiven sinne tänne. Tein myös ikkunoihin kehykset ja lasit. Lasit tein Micro Kristal Klearista.
Kun viimeaikoina olen touhunnut savutuvan sisustan parissa, niin oli tässä vaiheessa luontevaa tehdä loputkin sisustuksesta valmiiksi eli kalusteet. Kalustus on pääpiirteissään valmis. Saatan tosin lisäillä ajankuluessa pieniä yksittäsiä sisustuselementtejä, mutta seuraavat työvaiheet siirtyvät taas rakennuksen ulkopuolelle. Tuvan niukka kalustus koostuu ruokapöydästä, seinänvieruspenkeistä, hyllyistä, sängystä, miesten työkaluista sekä tynnyreistä ja saaveista. Valaistuksen virkaa toimittaa uunin lisäksi päre.
Oma kokonaisuutensa oli savutuvan suuren kolpitsauunin rakentaminen siihen kuuluvine osineen. Uuni on rakennettu hirsijalustan varaan. Itse uunin valoin kipsistä kahdessa osassa. Uunin kulmaan tukeutuu jykevä patsas, josta lähtee tuvan eri alueisiin jakava orsitus. Uunin ja peräseinän väliin jää naisten puoli eli karsina. Tuvan oven ja päätyseinän välinen alue oli miesten puoli. Uunin sivustalla on lankkurakenteinen uuninkuvepenkki eli kolpitsapenkki, jonka kautta oli pääsy lattian alle kellariin. Uunin edessä on kaukalomainen liesi. Orret on noettu liekillä sekä hiilenpalalla hankaamalla. Tein tässä vaiheessa myös seinänvieruspenkit tupaan.
Nyt hypättiin katolta maahan pohjarakenteita tekemään. Tämän rakennuksen lattian perustaksi tuli multiaispermanto, tarkemmin sanottuna sisäpuolinen multapenkki. Siinä ulkoseinän ja lattian perustan muodostavan hirsikerran väliin jäävä alue täytetään maa-aineksella. Maa-aines estää kylmää ilmaa pääsemästä lattialankkujen alle. Hirsikehikkoon tukeutuvat lattialankkuja kannattelevat niskat. Multiaiskehikon keskelle jää tyhjä kellaritila. Täytin multapenkin veteen ja pva-liimaan sekoitutetulla kukkamullalla. Kehikon päälle ladoin lopuksi leveät lattialankut. Tein samassa yhteydessä myös rakennukseen matalan kivijalan. Valitettavasti työn touhussa…
Tässä rakennusvaiheessa tein savutupaan vesikaton. Katoksi valikoitui tuohimalkakatto. Se on ollut varsin yleinen katemateriaali maassamme ennen pärekattojen yleistymistä. Referensseinä käyttämissäni karjalaisissa savutuvissa on yleensä ollut liistekatto, eli tuohikatto, jossa tuohten alla ja päällä on ollut ohuita lautoja eli liisteitä. Koska halusin, että mallini edustaisi yleisemmin suomalaisia savutupia, päädyin kuitenkin käyttämään malkoja tuohien päällä. Liistekattoja tavattiin etupäässä karjalaisissa ja venäläisissä rakennuksissa. Malkakaton pohjana on vuoliaisiin tukeutuvat ruoteet sekä räystäskoukut. Räystäskoukut kannattelevat…
Hirsirunko sai tässä vaiheessa jo pintakäsittelynsä. Ideana oli saada aikaan pinta, joka on tervattu, mutta josta terva on ajan saatossa paikoin kulunut pois. Ensin petsasin hirsirungon kauttaaltaan harmaalla petsillä kuvastamaan ajan harmaannuttamaa rakennusta. Seuraavaksi päällystin talon oikealla tervalla. Pinnasta tuli ehkä hieman liiankin täyttävä, vaikka yritin jättää alimpiin hirsikertoihin vähemmän tervaa. Aine tuntuu olevan myös melko hitaasti kuivuvaa, joten kunhan tuo on kuivahtanut, niin täytyy hinkata joistakin kohdista tervaa pois ja kaivaa puupintaa esiin, ja laittaa niihin lisää harmaata petsiä. Taisin tehd…
Savutuvan hirsikehikko on noussut harjakorkeuteen ja katon tukirakenteetkin ovat paikallaan. Rakennuksen kattopäädyt ovat myös hirsistä salvotut ja ne on tuettu päädystä päätyyn kulkevilla pitkittäisorsilla eli vuoliaisilla. Ylin harjavuoliainen on ns. kurkihirsi. Tässä vaiheessa myös tuvan taitteinen välikatto on katettu leveillä laudoilla, jotka lepäävät jykevien orsien päällä.
Savutuvan sivuseinät ovat nousseet maksimikorkeuteensa. Tästä seuraava vaihe onkin kattopäätyjen pystyttymäminen sekä niitä kannattavien vuoliaisten ja kurkihirren asentaminen. Seuraavassa rakennusvaiheessa on myös aika asettaa paikoilleen välikaton orsitus ja itse välikatto.
Tässä rakennusvaiheessa savutupaan on puhkaistu ikkuna- ja ovi-aukot, sekä tehty niihin karmit. Tein ensin tavalliset hirsikerrat täyspitkistä hirsistä, joihin merkitsin viivoilla ikkunoiden paikat. Oven paikka oli jo aiemmin veistetty alahirteen. Sitten sahasin aukot seiniin. Tällä tavalla ikkunan kehyksestä oli helpompi saada suora, kuin jos hirret olisi pätkinyt ennen kehikkoon laittoa. Seuraavaksi ikkunoihin ja oveen tehtiin karmit. Karmi kiinnittyy karan avulla hirsiseinään, johon on koverrettu ura karaa varten. Kara saattoi olla erillinen karmilautaan kiinnitetty kappale tai se saattoi olla kiinteästi karmiin veistetty. Valitsin…
Hirsikehän ensimmäiset hirsikerrat on saatu kasattua ja sovitettua paikoilleen. Salvoslovet olivat sopivan tiukat ja parilla vasaran napautuksella hirret loksahtivat nurkkiinsa. Tässä vaiheessa oli tarpeen jo numeroida hirret, sillä kehikko tullaan vielä purkamaan ennen lopullista liimausta. Koska jokainen hirsi on hieman erilainen, on tärkeää, että hirsien järjestys pysyy samana. Merkitsin hirret kirjaimella, joka kuvastaa kyseessä olevan seinän hirttä ja sen perään hirren numero. Esimerkiksi TII tarkoittaa takaseinän toista hirttä. Etuseinän toiseen hirteen oli tässä vaiheessa paikallaan veistää oven karmille kolot ja muotoilla kynnys.
Tästä alkoi varsinainen tekemisen meininki. Savutuvan materiaali oli muodossa ponttilauta, josta se vannesahan läpi vedettynä muuttui rimoiksi. Näistä rimoista aloin veistämään hirsiä sahaamalla niihin salvoslovet. Muotoilin askarteluveitsellä hirsien terävät reunat veistetyn näköisiksi. Hirsien keskelle viilsin pituussunnassa halkeaman, jollaisia oikeaan hirteen muodostuu ajan saatossa. Oikeisiin hirsitaloihin tulisi myös veistää varaukset, eli veistää alemman hirren muoto ylemmän hirren pohjaan. Tämän sinänsä tärkeän vaiheen jätin kuitenkin pois, sillä sen tekeminen pieniin rimoihin olisi hankalaa. Lisäksi varaus ei juurikaan pelkkahirsiss…
Työn alkuvaihe edelsi luonnollisesti ahkeraa googlettelua ja perinteiseen suomalaiseen puurakentamiseen liittyvän kirjallisuuden selailua. Hallussani oleva Suomen kansanrakennukset -kirja runsaine kuvituksineen sekä tietoineen on ollut erittäin kattava lähde monelle aikaisemmalle pienoismallilleni. Alkututkimusta on suoritettu myös maastokäynneillä Seurasaaressa. Sen jälkeen oli aika tehdä mallin aloitusvaihe, eli laatia rakennuksesta piirustukset.