Pienoismallit.net

Malev Lisunov Li-2 HA-LIN

1950-luvun unkarilainen lisenssi-DC-3

DC-Kolmosia on täällä esitelty useampiakin, mutta venäläistä lisenssikopiota Lisunov Li-2:sta ei taida Galleriassa vielä olla joten korjataanpa puute. Neuvostoliitto hankki alkuperäisiä Douglas DC-3-koneita ja valmistuslisenssin ennen toista maailmansotaa, ja lentokoneinsinööri Boris Pavlovits Lisunov vietti pari vuotta Douglasin tehtailla Yhdysvalloissa muokkaamassa Kolmosen valmistusmenetelmiä venäläistä valtion lentokonetehdasta varten. Alunperin lisenssiversion mallimerkintä oli PS-84 eli vapaasti suomennettuna GAZ-tehtaan numero 84 valmistama Matkustaja-Lentokone. Myöhemmin Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon koneesta tehtiin sotilasversioita ja tyyppi nimettiin pääsuunnittelijan mukaan Lisunov Li-2:ksi.

Vaikka ulkoisesti DC-3 ja Li-2 ovat hyvin samanlaisia, todellisuudessa koneet ovat hyvinkin erilaisia aina ruuvien kierteisiin ja alumiinilevyjen paksuuksiin asti koska DC-3 on valmistettu amerikkalaisen tuumajärjestelmän ja Li-2 venäläisen metrisen järjestelmän mukaan. Näkyvimpiä eroja ovat mm. ylimääräinen ohjaamon sivuikkuna, hieman kapeampi kärkiväli, venäläiset Shvetsovin valmistamat Wright-kopiomoottorit ja kokonaan suljettavat moottorikaihtimet arktisia olosuhteita varten. Sotilasversiot voitiin varustaa myös pommiripustimilla ja kk-tornilla.

Hommasin Eastern Expressin 1/144-mittakaavan sarjan heräteostoksena Kai-Petrin alennusmyynnistä (kiitos Kusti :), mukana tuli Hadmodelsin Malev-siirtokuvat ja Armoryn oikean kokoiset = pienemmät hartsipyörät eli varsin kattava puuhapaketti. EE:n Lisunovin väitetään olevan Minicraftin suora kopio mutta ihan kuin rungon muodot olisivat kuitenkin vähän paremmat kuin alkuperäisessä, joten voi olla että muutamien detaljiurien lisäksi muitakin muutoksia on tehty. Osien sopivuus on kuitenkin aika krouvia ja ne detaljiurat melko fiktiivisiä sitä oikean kyljen matkustamo-ovea lukuunottamatta, ainakin jos venäläisen airwar.ru-sivuston piirustuksiin on luottamista. Valitettava tosiasia on että suoraan laatikosta EE:n sarjasta tulee ihan tavalinen punatähdillä varustettu DC-3, ei edes C-47 koska rahtiovi puuttuu ja matkustamon ovet on kaiverrettu hupaisasti molemmille puolille!

Eipä mitään, Minicraftin sarjan jo rakentaneena tiesin mitä sen virheille pitää tehdä ja piti vain selvittää mitä eroavaisuuksia DC-3:lla ja Li-2:lla on 1/144-mittakaavassa. Korjauslistasta tuli lopulta tämän näköinen: sivuperäsimen korottaminen ja vakaajan runko-osan jatkaminen pidemmälle eteenpäin nitrokitillä ja pikaliimalla, moottoripankkojen ja -peltien lyhentäminen, uudet pakoputket, korkeusperäsimen jättöreunan ohennus ja muotoilu, pyrstökartion lyhentäminen ja muotoilu, potkurinlapojen lyhentäminen, vasemman kyljen matkustamo-oven kittaus umpeen ja korvaavien urien kaiverrus, laskutelineiden vinon tukivarren tuplaaminen, uudet öljynjäähdyttimet ja kaasuttimien ilmanotot ja lopuksi vielä Malevin 50-luvun antennivarustus. Onneksi näin pienessä mittakaavassa korjailut olivat aika helppoja ja sarjan omista osista ja valurangasta sai muotoiltua kaikenlaista. Käväisinpä vielä varmuuden vuoksi Ilmailumuseon pihassa vilkaisemassa miltä aito DC-3 eli OH-LCD "Lokki" näyttikään.

Maalauskaavio oli helppo, koko hoito Revellin 90 alumiinilla ja kun kyseessä oli Malevin kone niin edes jäänpoistokumeja ei tarvinnut simuloida. Pyrstöön sipaisin Unkarin lipun alle tarvittavan kaistaleen valkoista 04 kiiltävää. Siirtokuvat yhdistelin EE:n ja Hadmodelsin arkeilta, koneyksilöksi valitsin arpomalla HA-LIN ja Unkarin värit pyrstöön tulivat miljoonalaatikon Smerin ja Airfixin aarteista kun Hadmoldels jätti ikävästi pulaan tässä kohtaa. Onneksi siirtokuvien laadussa ei muuten ollut valittamista kummaltakaan valmistajalta, jos EE:n ohjaamosiirtokuvan mitoitusta ei lasketa.

No, oliko tässä koko hommassa sitten järkeä? Eastern Expressin valujälki ja sovitteet olivat suoraan sanottuna huonot ja Lisunovina markkinoiti jo pientä huijausta, joten eihän se ihan paras aihio kaikki virheet paljastavalle alumiinimaalille ole. 1/144-mittakaavassa kannattaa lähteä Rodenin sarjasta ja 1/72 paremmin esikuvaansa muistuttavan Lisunovin taitaa saada jo suoraan Amodelin paketista. Hadmodelsin siirtokuvat pelastivat kuitenkin tässä paljon ja lopputulos on kuitenkin aika erikoinen malli mittakaavaansa ja aihepiiriinsä nähden eli tykkään silti. Eikä tästä projektista olisi tullut tätäkään vähää ilman näitä nettisivuja:

Kokoelma linkkejä Sovietwarplanes.com-sivulla, etenkin airwar.ru-piirustukset
Li-2P (PS-84)

Unkarilainen Li-2 sivu
Li-2

ja tietenkin Wikipedia
Lisunov Li-2

Kommentit

Juha K 7.5.2016 09:17 Vastaa lainauksella
Nätti Lisunov!

Koko PS-84/Li-2:n tarina on erittäin mielenkiintoinen. Venäläiset ostivat ensimmäiset koneet aivan DST/DC-3-tuotannon alkuvaiheessa 1936/37. Näin ollen Neuvostoliittoon päätyi Wright-moottoreilla varustettuja (United oli ensimmäinen P&W-moottreilla kolmosta tilannut yhtiö, sai ensimmäisen koneen syksyllä 1936) ja oikeanpuoleisella matkustamon ovella (American Airlinesin toive DST:tä suunniteltaessa) olevia koneita. Tästä sitten Neuvostoliitossa muokattiin lisenssikone, aivan kuten Wade tuossa kertookin.

Tuo laskutelineen kaksiosainen tuki tuli mukaan kuvioihin vuonna 1942 ensimmäisen kunnollisen pommittajaversion myötä. Ennen sitä valmistuneissa koneissa sitä ei ollut, mutta en ole aivan varma onko tukea jälkiasennettu.
Jälleen kerran taattua Wade-laatua! Ja upea taustoitus. Ja mallikin on hieno ja extraplussa valtavirrasta poikkeavasta versiosta!!
Pidän!!
wade 7.5.2016 13:15 Vastaa lainauksella
Juha K kirjoitti:
Koko PS-84/Li-2:n tarina on erittäin mielenkiintoinen--
Kyllä, Lisunovit eivät olleet mitään "ruuvaa kokoon"-Fokkereita tai Mitsubishejä vaan koko kone suunniteltiin käytännössä uudelleen venäläisiin tuotantomenetelmiin ja vakio-osiin sopivaksi. Airwar.ru-sivuston konekielisestä käännöksestäkin saa mukavasti kaikenlaista nippelitietoa. Tiedä sitten miksi noin massiiviseen urakkaan ryhdyttiin, taustalla oli varmasti myös ideologisia syitä ja lopputulos ei silti ollut ainakaan esikuvaansa parempi jos arktiset erikoisversiot jätetään pois laskuista. Ja onhan sillä DC-3:llakin lennetty sentään mm. Etelänavalle.

HA-LIN oli tyyppiä Li-2P eli sodanjälkeinen siviiliversio (P=passashirskaja modifikatsija), ja koitin katsoa referenssikuvista että siihen kuuluu nuo laskutelineiden tuplatut tukivarret.
wade 7.5.2016 13:17 Vastaa lainauksella
Petri Jaakkonen kirjoitti:
--extraplussa valtavirrasta poikkeavasta versiosta!!
Kiitos tästä kuuluu kyllä täysin jäsen Kai-Petrille, tämähän oli jo hyvin valmiiksi mietitty projekti joka piti vain rakennella valmiiksi :)
wade 7.5.2016 13:25 Vastaa lainauksella
Kai-Petri Gustafsson kirjoitti:
--Aikamoiset korjailutkin olet malttanut tehdä.
Nyt kun vauhtiin pääsit, niin vielä olisi IL-12 myynnissä…;)
Kiitos, yleisilmettä paransi ehdottomasti eniten tuo moottoripeltien lyhentäminen ja sivuvakaajan korottaminen joten niitä voi suositella kaikille Minicraftin Kolmosen kanssa kamppalieville. Sama projekti 1/72-mittakaavassa olisi takuulla vielä osina pöydällä kittipurkin vieressä :)

Olikos tuo Iljushin A-modelin sarja, jos myyt vielä saman firman Antonovinkin niin tehdäänkö kaupat?
Näppärä mallinnus Li-2! Ensialkuun luulin 1/72 skaalaan, mutta olikin puolet pienempi. Harasoo!

terv. Seppo V
Hieno malli ja mielenkiintoinen aihe! ILA 2014 -näytöksessä oli muistaakseni unkarilainen Li-2, jonka pilotit sanoivat että muuta samaa dc-3:seen ei ole kuin ulkonäkö. Mallia voisi luulla isommaksikin, sen verran hyvältä se näyttää. Kivaa vaihtelua tuttuihin konetyyppeihin sivustolla.
wade 9.6.2016 18:30 Vastaa lainauksella
Kiitos Seppo ja Janne, kiva kuulla että 1/144-skalaan näprääminen ei ollut ihan turhaa! Spasiba :)
Hieno Lisunov! Aika homma ollut muuntaa se Minicraftin DC-3:sta. Itse olen tehnyt venäläisen rakennussarjan - kai se Eastern Express oli eli sama - Li-2:n Aeroflotin väreissä 1/144.