Pienoismallit.net

H8 (myöh. Hv1) 651 -suomalainen höyryveturi

Alustan kokoamista

Aluskehykseen täytyi laittaa virroittimet ennen pyöräkertojen asentamista.
Virroittimet ovat jousitettuja tappeja, jotka hankaavat pyörän laippojen takapintaa. Jokaiselle vetopyörälle on oma virroittimensa. Sähkö kulkee kiskoista pyörien ja virroittimien kautta moottoriin.
Virroitin rakennettiin neljästä osasta. Messingistä sorvattuun virroitintappiin juotettiin messinkilanka, jonka varteen pujotettiin jousi ja muoviholkki. Jousi ja virroitintappi mahtuvat muoviholkin sisään. Jousi painaa virroitintappia holkista ulos pyörän laippaa vasten. Tapin täytyy liikkua jouhevasti holkissa ja holkin reikiä voi joutua avartamaan. Holkki on muovivalua ja siinä voi olla pieniä valupurseita, jotka estävät virroitintapin herkän liikkeen.
Lopuksi messinkilanganpää taivutettiin 90 astetta, jotta virroitin pysyy kasassa. Virroittimen pituus päästä päähän mitattuna on 6,5mm.
Jokaiseen messinkilankaan juotettiin ohut johto, joka viedään moottoriin. Johdon juottamisessa kannattaa olla varovainen ja nopea, jotta kuumuus ei sulata virroittimen muovista holkkia. Tämän voi ehkäistä pitämällä messinkilangasta kiinni kapeakärkisillä pihdeillä tai pinseteillä. Itse onnistuin sulattamaan yhden muoviholkin.
Aluskehyksessä on valmiit reiät virroittimille. Virroittimet liimataan kehykseen. Ennen virroittimien liimausta kokeilin niiden toimivuutta. Kokeilu osoitti, että virroittimet mahtuivat juuri ja juuri pyörien väliin ja ne olivat aivan pohjassa. Kaikki virroittimien liikkumavara oli käytetty. Virroitintapit kiilasivat pyörät jumiin ja estivät pyörien pyörimisen -jokin oli siis pielessä. Olin rakentanut kaiken ohjeiden mukaan ja silti kävi näin, hmm?!
Ensin ajattelin rakentaa kokonaan erilaiset virroittimet ja heittää vesilintua tekemilläni virroittimilla, mutta hetken tuumailun jälkeen päädyin muokkaamaan jo tekemiäni virroittimia. Ratkaisu löytyi viilaamalla virroitintappeja hieman matalammaksi. Madalsin tappeja muistaakseni puolisen milliä. Liikaa intoilua ja materiaalin poistoa kannattaa välttää, jotta virroitintapit ottaisivat aina kiinni laippaan. Virroittimet eivät saa kuitenkaan ahdistaa liikaa pyörien liikettä.
Vihdoin sain asennettua pyöräkerrat aluskehykseen ja tarkistin virroittimien toimivuuden. Virroittimien jouset näyttivät toimivan ja virroitintapit laahasivat pyörässä kiinni myös pyörien sivuttaisliikkeessä.
Sylinteriryhmän pellityksen tein metallintummennusaineella. Sylintereiden pellitys oli oikeissa vetureissa sinistettyä teräspeltiä (Russian iron). Metallintummennusaineella koetin jäljitellä sinistetyn teräspellin pinnoitetta. Sylinteriryhmän pelti oli tässä tapauksessa messinkiä ja tummennusaine synnyttää hieman erilaista jälkeä kuin uushopeapellissä. Tummennuksen tein Super Blue-aineella, josta kerroin jo aikaisemassa merkinnässä. Tummennuksen jälkeen hankasin pellinpinnan vähäisellä öljymäärällä.
Näin käsitellystä pinnasta tulee erilainen kuin maalaamisella tehdystä ja se juuri olikin tavoitteeni. Tummennettu pinta on vähän eloisampi ja laikukkaampi ja öljykäsittely synnyttää vaikutelman muusta kuin maalatusta pinnasta. Tämä on mielestäni kohtuullisen hyvä tapa.
Ja vihdoin pääsin alustan lopulliseen kokoamiseen. Kokoamisen jälkeen alkaa hahmottua siniverisen höyryhevon olemus.

Kommentit

Ei vielä kommentteja tai kysymyksiä. Kysy tai jaa arvokas mielipiteesi ja kommentoi!