Pienoismallit.net

H8 (myöh. Hv1) 651 -suomalainen höyryveturi

Aluskehyksen maalaus

VR:n höyryvetureiden väritystavat ovat vaihdelleet eri aikakusina. Käytettävissä olleiden tietojen mukaan värityskaudet on jaettu neljään periodiin: v.1861-1884 vihreä/ruskea, v.1884-1910 ruskea, v.1910-1931 sininen, v.1931-1975 vihreä.
Siirtymäkaudet värityksestä toiseen ovat ilmeisesti olleet pitkiä, sillä muutokset on tehty vetureiden konepajakierron yhteydessä. Siirtymäkausien aikana on siis esiintynyt saman sarjan vetureita kahdella eri värityksellä.
H8-veturin rakentamisen aikana on tutkittu tarkemmin esikuvana toimivaa vanhaa valokuvaa. Tutkimusten jälkeen totesimme, että valokuva onkin otettu 1920-luvulla eikä 1930-luvulla kuten aikaisemmin olen kertonut. Höyryveturi edustaa siten sinistä aikakautta, ei vihreää, johon olin projektin alussa ajatellut veturin maalata. Veturi maalataan näin ollen kauniin siniseksi.
Maalasin yhdellä kertaa kaikki sinisiksi tulevat osat: aluskehyksen ulkoreunat, vetopyörät, juoksutelin, hytin ulkoseinät ja tenderin vaipan sekä kehyslevyt.
Tässä merkinnässä keskityn aluskehyksen maalaukseen.
Ainoastaan aluskehyksen ulkoreunat ovat siniset, muut kehyksen pinnat ovat mustat.
Teippasin maskiteipillä kaikki muut paitsi kehyksen ulkopinnat ja maalasin pohjamaalin kynäruiskulla.
Pohjamaalina käytän aina HB Bodyn 992 ruosteenestopohjamaalia. Pohjamaalin ohenteena käytän tinneriä. Tämä pohjamaali antaa erittäin hyvän tartunnan metallipinnoille ja muillekin ja käyttäytyy kynäruiskussa todella hienosti. Pohjamaalia käytetään autojen pohjamaalauksessa.
Käyttökelpoinen höyryveturin sininen löytyy XtraColorin Blue Angels-sinisestä. XtraColorin maaleilla saa ruiskutettua kauniin maalipinnan, mutta maalin kuivuminen kestää normaalia kauemmin.
Pienoismallimaalien ominaisuuksia voi parantaa käyttämällä ohenteena tinneriä. Käry on luonnollisesti ikävä ja riittävästä ilmanvaihdosta on huolehdittava. XtraColor on kuitenkin hyvä maali.
Sinisen maalin vihdoin kuivuttua, lakkasin pinnan satiininkiiltäväksi. Lakkauksessa käytin kaksikomponenttiautolakkoja ja oikean kiiltoisuusasteen sekoitin kiiltävästä ja mattalakasta.
Kaksikomponenttimaalit ja -lakat säilyvät kauan kelvollisina, sillä kovetin sekoitetaan aina erikseen. Lisäksi niitä voi ostaa irtotavarana hyvinkin pieniä määriä ja litrahintakin on halvempi kuin pienoismallimaaleilla.
Mustutettavat pinnat käsittelin Super Blue-metallintummennusaineella, jotta kehyksen sisäpinnoille ei kertyisi monia maalikerroksia, jotka saattaisivat ahdistaa vetopyörien akseleiden laakereita. Lisäksi tummennusaineella saa luotua sopivan eloisan aluskehyksen pinnan.
Myös pohjalevy sai Super Blue-käsittelyn.
Ensimmäisen käsittelykerran jälkeen tummennusainetta saattaa irrota pieninä paloina käsiteltävästä pinnasta. Ilmeisesti metalliin on jäänyt epäpuhtauksia metallipinnan puhdistuksesta huolimatta. Mutta toinen kierros korjaa ensimmäisen puutteet, varsinkin, jos pintaa hieman hankaa. Aine käyttäytyy metallilaadusta riippuen eri tavalla, mutta useamman käsittelyn jälkeen voi yleensä olla tyytyväinen. Lopuksi tummennusaine neutralisoidaan vedellä. Neutralisoinnin jälkeen tummennettu pinta saattaa näyttää kelvottomalta, mutta vähäisen öljymäärän siveleminen tummutettuihin kohtiin muuttaa ne rasvatun koneen osasiksi.
Lisäksi havaitsin, että öljy näyttäisi kuin imeytyvän muutamassa päivässä metallin huokosiin. En tiedä tapahtuiko näin oikeasti, mutta sitä se ainakin vaikuttaa.
Metallintummennusaine osottautui toimivaksi aineeksi, sen käyttäminen on helppoa ja maalaamiseen verrattuna säästyy aikaa ja vaivaa, kun ei tarvitse niin paljon puljata maskiteippien kanssa. Tummennusaine ei myöskään vahingoita jo maalattuja pintoja.

Kommentit

Ei vielä kommentteja tai kysymyksiä. Kysy tai jaa arvokas mielipiteesi ja kommentoi!