Pienoismallit.net

H8 (myöh. Hv1) 651 -suomalainen höyryveturi

Moottori

Ennen veturin maalausta kokeilin koneiston toimivuuttaa moottorin kanssa.
Moottori asennetaan pitkittäin ja vähän vinoon aluskehyksen väliin. Moottori kiinnitetään aluskehykseen sen kumpaankin päähän kiinnitettävillä kannattimilla. Kannattimet estävät moottorin liikkumisen ja niiden avulla moottori asettuu oikeaan paikkaan.
Veturin etupuolen kannattimen tein ohjeista poiketen irrotettavaksi. Porasin kannattimen taivutettuun laippaan 1,4mm:n ruuville reiän ja aluskehyksen vastaavaan reikään tein 1,4mm:n kierretapilla kierteet. Näin moottori on helposti irrotettavissa maalaus- ja huoltotoimenpiteitä varten.
Toisen pään kannattimessa on kolot viimeisen kolmannen vetopyörän laakeriholkeille. Tämä kannatin on taivutettu syövyteosa, joka on ruuvattu kahdella pienellä ruuvilla moottoriin. Kannatinta täytyi hiukan sovittaa aluskehyksen väliin, jotta se ei kiilaisi ja jumiuttaisi vetopyörää. Kannattimessa olevia koloja oli syytä vähän väljentää.
Pienen viilauksen jälkeen moottori kannattimineen sujahtaa mukavasti paikalleen. Ennen matoruuvin asentamista kokeilin vielä koneiston herkkyyttä moottorin kanssa.
Pyörät tuntuivat pyörivän edelleen jouhevasti niin kuin pitääkin.
Moottorin akselin toiseen päähän pujotin matoruuvin, joka lukittiin akseliin lukkoruuvilla.
Matoruuvin oikean paikan löytää asettamalla moottorin kannattimineen aluskehykseen ja katsomalla, että vetopyörällä oleva hammasratas on keskellä matoruuvia molemmissa suunnissa.
Vetopyörästö, jossa on hammasratas täytyy lukita aluskehykseen nähden; akseli saa liikkua sivusuunnassa vain aivan pikkuisen. Tämä siksi, jotta matoruuvi pysyisi hyvin hammasrattaalla. Jouduin lisäämään jälkikäteen vetoakselille pari nylonista välysrengasta ehkäistäkseni sivusuuntaisen liikkeen.
Moottorin toisen pään akseliin täytyisi laittaa messingistä sorvattu vauhtipyörä, mutta epäilin, että se ei millään mahtuisi höyrykattilan sisään.
Varmuudeksi valoin vauhtipyörästä harsikappaleen, jotta pääsin varmentamaan voiko vauhtipyörää yleensä käyttää. Tein valoksen siksi, koska messinkinen vauhtipyörä on todella tiukka moottorin akselilla ja sen pois vetäminen olisi ikävää puuhaa. Ja niin osoittautui, että vauhtipyörä oli liian massiivinen ja päätin hylätä sen kokonaan.
Lopuksi lyhensin vielä moottorin akselia molemmista päistä ja pääsin vihdoin testaamaan koneiston toimivuutta.
Ensin pyöritin sormin moottorin akselista ja tunnustelin kuinka herkästi koneisto pyöri eri asennoissa. Yllätyin ehkä hieman kuinka hyvin kaikki toimi eikä kanitusta tuntunut.
Seuraavaksi kytkin muuntajan johdot moottoriin ja annoin pyörien rullata ilmassa. Ja taas koneisto toimi moitteettomasti eikä moottorikaan kuumentunut. Kokeilin koneistoa molempiin suuntiin ja veturin alusta kehräsi kuin ompelukone. Olin erittäin tyytyväinen ja huokasin helpotuksesta. Olin välttynyt joskun niin hermoja raastavalta ylettömältä ja loputtomalta viritykseltä ja säädöltä.
Vielä tässä vaiheessa en pääse kokeilemaan alustan kulkua radalla, koska veturin virroittimet täytyy liimata aluskehykseen, joten ajattelin laittaa virroittimet vasta aluskehyksen maalauksen jälkeen.
Se toimii sittenkin, voi todeta tämän merkinnän lopuksi.

Kommentit

Hienoa työtä taas kerran. Tuli vaan mieleen että eikös tuo vauhtipyörä ole oleellinen osa saada veturin liikkeet kuten liikkeelle lähtö ja pysähtyminen, enemmän luonnollisiksi? Valmiiksi suunniteltua sarjaa on tietysti vaikea alkaa muuttamaan, mutta oliskos onnistunut, jos moottori olisi sijoittunut toisin päin niin että vauhtipyörä olisi ohjauskopin sisällä? Tällöin sille olisi ehkä ollut enemmän tilaa. Ja silloin tietysti vetävä hammasratas olisi pitänyt asentaa etummaisten vetopyörien akselille.
Matti Piilola kirjoitti:
Tuli vaan mieleen että eikös tuo vauhtipyörä ole oleellinen osa saada veturin liikkeet kuten liikkeelle lähtö ja pysähtyminen, enemmän luonnollisiksi? Valmiiksi suunniteltua sarjaa on tietysti vaikea alkaa muuttamaan, mutta oliskos onnistunut, jos moottori olisi sijoittunut toisin päin niin että vauhtipyörä olisi ohjauskopin sisällä? Tällöin sille olisi ehkä ollut enemmän tilaa. Ja silloin tietysti vetävä hammasratas olisi pitänyt asentaa etummaisten vetopyörien akselille.
Teoriassa kyllä, mutta käytännössä ei. Tässä tapauksessa vauhtipyörä on vielä aika pieni. Nykyisin ehkä vauhtipyörää olennaisempi seikka on, minkälaista ajolaitetta käyttää.
Digitaalisilla ajolaitteilla voidaan vaikuttaa lähes loputtomasti moottorin ominaisuuksiin ja saada ne matelemaan todella hitaasti, vaikka veturissa ei olisi lainkaan vauhtipyörää.
Hv1 on rakennettu analogiselle järjestelmälle, joten moottorin säätöjä ei voi tehdä kuten digijärjestelmässä. Tässäkin järjestelmässä ajolaitteen valinnalla on merkitystä veturien kululle. Itselläni on käytössä pulssiajolaite, jolla päästään vähintään yhtä hyviin suorituksiin kuin digitaalisilla laitteilla ja samanlaisia säätöjä ei tarvitse tehdä.
Olen rakentanut vuosien varrella joitakin höyryvetureita ja suurimmassa osassa ei taida olla lainkaan vauhtipyörää. Nykyään vauhtipyörän puuttuminen ei ole oikeastaan minkäänlainen ongelma.
Hytissä olisi kyllä tilaa vauhtipyörälle, mutta vedon siirtäminen ensimmäiselle akselille toisi näkyviin matoruuvin höyrykattilan ja aluskehyksen välissä.