Pienoismallit.net

H8 (myöh. Hv1) 651 -suomalainen höyryveturi

Kankikoneisto ja vetopyörät

Tässä merkinnässä jatkan edelleen kankikoneiston kokoamista ja valmistaudun henkisesti myös vetopyörien kasaamiseen.
Kaareva kulissikaari tulee kiinni kulissikaaren kannattimeen, joka puolestaan juotetaan johdekiskon kannattimeen. Johdekiskon kannatin sijoitetaan poikittain aluskehykseen.
Rakennusohjeista poiketen en yhdistänyt johdekiskon kannatinta työntötangon kautta sylinteriryhmään, vaan jätin osat toisistaan erilleen; kummatkin osat ovat kuitenkin irrotettavissa aluskehyksestä. Johdekiskon putoamisen radalle estin jatkamalla pohjalevyä muutamalla millillä, tämä yksinkertainen toimenpide oli helppo ja nopea toteuttaa.
Jätin siis laittamatta työntötangon toisen pään samaan akseliin kulissikaaren kanssa. Sitä paitsi molemmat osat eivät olisi edes mahtuneet yhtä aikaa kulissikaaren kannattimen väliin. Katkaisin työntötangon päästä palan, katkaistu pää jää hyvin piiloon kulissikaaren kannattimen väliin, mutta ei estä kulissikaaren liikkumista.
Ennen kannattimeen kiinnittämistä nivelöin kangenosat toisiinsa. Kulissikaaren alapään liitin epäkeskotankoon ja sen toisen pään vastakampeen. Kokeilin nivelöinnin herkkyyttä ja välykset tuntuivat sopivilta, joten mitään korjausliikkeitä ei tässä vaiheessa tarvinnut suorittaa. Lopuksi kiinnitin ratanaulalla kolmen osan muodostaman kokonaisuuden kulissikaaresta kulissikaaren kannattimeen. Ja sama toimenpide kehyksen toiselle puolelle.
Sovitin koko komeutta aluskehykseen ja kaikki tuntui asettuvan paikoilleen niin kuin on ajateltu, myös pohjalevyn jatke estää hyvin johdekiskon kannattinta putoamasta aluskehyksestä.
Seuraavana vaiheena on vetopyörien kokoaminen. Vetopyörän ulkokehä on terästä ja puolat keskiöineen muovia.
Jokaiseen pyörään laitetaan 1mm:n uppokantaruuvista kangentapit. Ruuvi asetetaan pyörän sisäpuolelta ja ruuvin kantaa varten porataan upotukset. Kangentapit kannattaa laittaa huolella, jotta ne ovat kohtisuorassa pyörään nähden. Ruuveille voi tehdä kierteet kierretapilla tai reijät voi porata auki 1mm:n poralla. Valitsee kumman tavan tahansa, kannattaa molemmat työvaiheet tehdä pystyporalla. Itse porasin reijät auki ja liimasin ruuvit pikaliimalla.
Kaikki kuusi pyörää saivat saman käsittelyn.
Vetopyörien akseleille laitetaan messingistä sorvatut laakeriholkit. Laakeriholkkien ulkokehälle juotin 0,5mm:n messinkilangan pätkät, jotka estävät laakeriholkkien pyörimisen aluskehyksen laakerikidoissa. Laakeriholkkeja kannattaa sovittaa akseleille ja tarkistaa, että ne pyörivät vapaasti akselilla. Laakeriholkkeja saattaa joutua siistimään hienojakoisella pyöröviilalla.
Vetopyörien painaminen akselille pitää tehdä erityisen huolella, jotta pyörät eivät vipottaisi. Pyörännapa on muovia ja virhe on mahdollinen ellei jopa todennäköinen.
Akselin painamisen lisäksi kammentappien neljästyksen täytyy olla kohdallaan, joten tarkkana saa olla.
Rakennusohjeessa pyörät neuvotaan painamaan sormin, mutta tätä en suosittelisi. Tätä työvaihetta varten on saatavissa erityisiä työkaluja, jotka helpottavat pyörien painamista akselille ja samalla kohdistavat oikein kammentapit. Nämä työkalut on aiheellista hankkia.
Varmuudeksi pyöristin vielä akseleiden päitä ja viilasin akselin syrjään pienet kolot liimaa varten. Lisäksi avarsin hieman pyörän sisäpuolelta keskiön muovista reunaa poranterällä.
Pujotin akselille laakeriholkit ja välysrenkaan ja asetin ne ja pyörät painamistyökaluun.
Yhdellä painamisella saa asetettua molemmat pyörät.
Mutta, mutta, kaikista esivalmisteluista huolimatta pyöristä tuli vähän vipottavat. Pienen harmituksen jälkeen suoristin sormin pyörät ja pyörittelin pyörästöä lasilevyn päällä. Pyörien suoristus onnistuu kyllä tällä tavalla ja onneksi ennakoin mahdollisia ongelmia viilaamalla kolot akseleiden syrjään. Pyörien suoristamisen jälkeen ujutin pikaliimaa koloihin ja olin vihdoin tyytyväinen:)

Kommentit

Tarkkaakin tarkempaa touhua. Ei onnistuis minun nakkisormilla. Kelloseppäkin kateellinen!
Omaan veturiini hankin Romfordin vetopyörät akseleineen. Romfordin pyörät on helppo kasata ja 90 asteen "vaihesiirto" onnistuu helposti, sillä akselinpää on neliönmuotoinen. Pyörä kiinnitetään akseliin mutterilla, johon sopiva avain on hieman haarukannäköinen. Pyörä asettuu akselin päähän automaattisesti suoraan kulmaan. Kammentapit ruuvataan samalla haarukka-avaimella pyörään ulkopuolelta, ja kammet kiinnitetään muistaakseni nekin mutterilla. Kokoaminen oli varsin helppoa verrattuna sarjan alkuperäispyöräkertoihin.
Romfordin fillari on erittäin hyvin ajateltu ja sen kokoaminen on todellakin helppoa. Sarjassa käytetty Alan Gibsonin fillari on haastava, mutta onhan sen paljon kauniimpi — kammentappikin on lähes puolet ohuempi kun Romfordissa, kuten myös puolat.

Gibsonin fillarin ongelma pyöräkertajigiä käytettäessä on se, että jostain syystä Hv:n sarjaa varten tehdyissä Gibsonin fillareissa navan kosketuspinta on ulompana kuin pyöränrenkaan. Pyöräräkerran kokoamistyökalussa pyörä on siis vain napansa varassa työkalun sivua vasten, kun oikeaoppisesti pyöränrenkaan pitäisi ottaa kantavuus koko pinta-alalta. Tällöin akseli asettuu suoraan, eli pyöräkerrasta ei tule vipottava — nyt se ei asetu suoraan. Navan ulkosivu pitänee viilata samaa tasoon pyöränrenkaan kanssa,niin tämä ongelma poistuu. Pyöräkertatyökalu ottaa kyllä huomioon pyöräkerran kammentappien neljännestämisen tarpeen, eli tämä asia kyllä syntyy automaattisesti.

Kaikkinensa Alan Gibsonin fillarit eivät ole kuitenkaan niitä helpoimpia — teknisessä mielessä kannattaa valita Romford. Gibsonin fillareiden käsittely on kuitenkin hyvä hallita. Eipä noita vetureiden irtofillareiden valmistajia maailmassa näiden kahden lisäksi juuri muita taida tällä hetkellä olla.