Pienoismallit.net

H8 (myöh. Hv1) 651 -suomalainen höyryveturi

Höyrykattilan yksityiskohdat

Höyrykattilan otetangot ja putkistot tein samalla tavalla kuin hytin otetangot. Kaiteen kannattimena toimivat messingistä sorvatut pallopäiset kannattimet, joissa on reiät tankoa varten. Porasin kattilaan reiät kannattimille, laitoin reikien ympärille pisaran öljyä ja tuuppasin kannattimet paikalleen. Öljy estää juotetta tarttumasta kattilaan. Pujotin 0,4mm:n uushopealangan kannattimiin ja juotin ne toisiinsa. Tinasin myös messinkiset kannattimet, jotta ne näyttäisivät metallinvärisiltä. Näin toimien pitkästä tangosta saadaan yksi kokonaisuus, joka sopii taatusti paikalleen ja voidaan liimata vasta höyrykattilan maalauksen jälkeen.
Höyrykattilassa on paljon erilaisia yksityiskohtia, joista useat ovat valkometallivaluja. Näitä osia ovat halkopiippu, höyry- ja hiekkakupu, soittokello, ilmapumppu ja eräät muut pienemmät yksityiskohdat.
Siistin kaikki valuosat viilalla ja lasikuituharjalla, valkometallivaluissa on lähes aina pieniä valupurseita, jotka täytyy poistaa. Höyrykattilan kaarevuuden vuoksi osia piti sovittaa huolella ennen niiden liimaamista. Isoimmissa valuosissa on kohdistustapit, joille porasin höyrykattilaan reiät. Lisäksi porasin syvennyksen halkopiipun päähän. Liimasin osat pikaliimalla, jos osien ja kattilan rajapintaan jäi pientä rakoa tai irvistystä, syötin ohuella messinkilangan pätkällä saumaan pikaliimaa, joka hyvin juoksevana liimana vetäytyy nätisti eikä vaadi juurikaan siistimistä.
Käymäsilta on saanut lisää yksityiskohtia sitten aikaisempien merkintöjen.
Rakennussarjasta poiketen vaihdoin mäntäpuskimet varsipuskimiin. Lisäksi juottelin syövyteosista ja uushopealangasta tehonsäätövivun mekanismeja. Myös alustan kiinnitysmutterit juotin käymäsiltaan, mutterit jäävät piiloon hytin ja satulan alle.
Vaihdoin veturin valkometalliset sähkölyhdyt hartsista valettuihin kaasulyhtyihin, koska veturi sijoittuu hieman vanhemmalle aikakaudelle. Kaasulyhtyjä varten käymäsillalle piti laittaa harsinen valokaasusäliö.
Käymäsillan toisella sivulla, hytin vieressä, on tunkkilaatikko, jonka tein cibatoolista ja uritetusta polystyreenimuovista.
Rakennussarjan kokoamisohjeessa neuvotaan juottamaan tai liimaamaan ennen maalausta käymäsilta, hytti, satula ja kattila yhdeksi kokonaisuudeksi. Veturin maalauksen kannalta tämä on hankalaa, koska käytettäviä värisävyjä on useampia ja lisäksi tällöin veturissa olisi hankalasti maalattavia kohtia. Päätin jättää osat tässä vaiheessa erilleen ja liimata ne toisiinsa vasta maalauksen jälkeen.
Veturin kattila alkaa olla "viimeistä naulaa" vaille valmis. Mikä yhteensattuma, kun samaan aikaan taustalla pauhaa laulu, jossa lyödään viimeistä naulaa laulajan arkkuun…No, ehkä niin lopullista työni ei kuitenkaan ole.

Kommentit

Kyllä on hienoa jälkeä taitavalta tekijältä. Mielenkiinnolla olen seurannut tätä alusta alkaen.
Silmä lepää tässä työssä. Huipputyötä huippurakentajalta!
Komppaan edellisiä kommentteja. Jos olisin nuorempi, aloittaisin välittömästi pienoisrautatieprojektin suomalaisella kalustolla. Mutta enää ei taida elinvuodet riittää saattaa sitä läheskään valmiiksi. Onhan tuota englantilaista Pendon projektiakin tehty jo yli 60 vuotta monen rakentajan toimesta.
Olivatko myös nuo valkometallivalut aikanaan sarjassa mukana, vai oletko tehnyt ne vasta nyt?
Ja millaisella sorvilla teit nuo otetankojen pallopäiset pitimet?
Kaiteiden kannattamet ovat olleet edullisia bulkkitavaroita jo parikymmentä vuotta (onneksi). Niitä saa hyvin edullisesti eri muotoisina ja eri pituisina — pienimmät on tarkoitettu niinkin pieniin kuin 1:160-mittakaavan vehkeisiin. Automaattisorveilla/jyrsimillä saadaan nykyisin aikaan uskomattoman hienoja osia ja kohtuuhinnalla.
Matti Piilola kirjoitti:
Olivatko myös nuo valkometallivalut aikanaan sarjassa mukana, vai oletko tehnyt ne vasta nyt?
Ja millaisella sorvilla teit nuo otetankojen pallopäiset pitimet?
Valkometallivalut tulivat sarjan mukana. Veljeni ehtikin jo vastata noihin kaitteenkannattimiin -nopeimmat syövät hitaammat:)