Pienoismallit.net

H8 (myöh. Hv1) 651 -suomalainen höyryveturi

Hytti

Veturin hytti muotoutuu kokonaisuudessaan messinkipellistä. Hytin seinät, takaseinää lukuun ottamatta, kootaan kahdesta päällekkäin juotettavasta peltikerroksesta. Tällä saadaan luotua seiniin syvyyttä ja kolmiulotteisuutta kuten ikkunapokat.
Alimmaisen peltikerroksen etu- ja sivuseinät ovat yksi syövyteosa, jonka taivutin muotoonsa puolisyövytettyjä taivutusuria pitkin. Taivutuksen jälkeen juotin päällimmäisen peltikerroksen, jotka kaikki ovat erillisiä syövyteosia. Näiden osien juottamisessa käytin matalajuotetta, jonka sulamispiste on 70 astetta; ensin tinasin osien nurjatpuolet, jonka jälkeen asetin seinäelementit metallisten hiuspinnien avulla paikalleen. Ja sitten vain kolvi laulamaan. Kiinnitin hytin etu- ja sivuseinät kaikki samalla tavalla.
Ennen takaseinän asettamista taivutin sisustan istuinkaapit ja juotin ne sivuseinien molemmin puolin. Takaseinä vaati justeerausta eli pientä viilausta sieltä täältä sopiakseen ajatellulla tavalla paikalleen -pieni justeeraushan kuuluu aina asiaan.
Kattolipan kaari osoittautui liian lyhyeksi, joten sitä ei olisi voinut juottaa paikalleen. Juotin kaaran päälle uuden hieman pidemmän kaaren, joka sopi hyvin kaarelle varattuun tilaan ja osan juottaminen oli näin helpompaa. Lisäksi paksumpi kattokaari jäykisti lipan rakennetta, mikä oli vain hyvä asia.
Oikeita vetureita valmistettiin useassa erässä ja eri konepajojen toimesta, joten vetureiden yksityiskohdissa saattaa olla eroja. Ja näinhän kävi rakenteilla olevan pienoismallin kanssa; otetangot ovat Hv1 numero 651:ssä eri paikoissa kuin edessäni nököttävässä sarjassa. Otetangoille oli seinissä valmiit reiät, joista peitin osan laittamalla reikään messinkilangan pätkän ja juottamalla reiän umpeen. Lopuksi poistin ylimääräisen materiaalin ja siistin juotoskohdan lasikuituharjalla.
Uusia otetankoja varten porasin 0,4mm:n reiät ja taivuttelin uushopealangasta tarvittavan määrän otetankoja. Uushopealangasta tehdyt otetangot ovat sopivasti metallinväriset, joten niitä ei tarvitse maalata lainkaan. Sovitin otetankoja reikiin, mutta kiinnitän ne limaamalla vasta hytin maalauksen jälkeen. Tämä tapa vähentää pensselillä maalausta ja lankojen metallinen pinta näyttää minusta pienoismallissa siistiltä.
Hytin kyljessä, molemmin puolin, on veturin numero. Oikean veturin numerot ovat messinkivaluja, jotka ovat koholla seinäpinnasta. Myös pienoismallin numerot ovat messinkiä, tosin syövytettyä messinkipeltiä -siis lähes sama asia. Jokainen numero on juotettava yksitellen hytin seinään. Tinasin numerot nurjalta puolelta Carr´sin matalajuotteella samaan tapaan kuin hytin päällimmäisen peltikerroksen.
Numerot menevät helposti vinoon ja työtä helpottaakseni liimasin kuumuutta kestävää teippiä hytin seinään, ikään kuin kehykseksi, jota vasten numerot voi asetella. Asettelin numeron kerrallaan ja kuumensin kolvilla numeron vierestä. Juotoskolvia ei tarvitse käyttää metallipinnassa kuin pikaisesti, sillä matalajuotteen sulamispiste on noin 70 astetta. Numerot eivät asettuneet heti kauniiseen riviin, vaan niitä täytyi hieman käskyttää jälkikäteen. Ja lopuksi harjasin epäpuhtaudet lasikuituharjalla.
Veturin maalauksen yhteydessä numerot peittyvät maalilla, mutta maalin kuivumisen jälkeen numeroiden messinkipinta hiotaan jälleen esiin.
Toinen tapa kiinnittää numerot on "liimata" ne pienellä lakkatipalla maalattuun seinäpintaan ennen hytin lakkausta. Pieni lakkatippa pitää numerot kiinni ja varsinainen lakkaus liimaa ne lopullisesti. Myös tämä on aivan toimiva menetelmä.

Kommentit

Ei vielä kommentteja tai kysymyksiä. Kysy tai jaa arvokas mielipiteesi ja kommentoi!