Pienoismallit.net

H8 (myöh. Hv1) 651 -suomalainen höyryveturi

Esikuva ja rakennussarja

Ennen ensimmäistä maailmansotaa Suomen pääradoilla elettiin vilkasta ja jatkuvasti kasvavien matkustajajunien aikaa. Varhaisemmat höyryveturit kävivät auttamattomasti liian pieniksi ja tehottomiksi. Valtionrautateiden oli ryhdyttävä suunnittelemaan uusia, tehokkaampia, taloudellisempia ja suurempia vetureita.
Suunnittelun tuotoksena synnytettiin veturityyppi H8, vuodesta 1942 Hv1. Uusi veturisarja oli kaikilta mitoiltaan ja arvoiltaan selkeästi suurempi kuin aikaisemmat veturit.
Ensimmäiset 12 yksilöä valmistuivat syksyllä 1915 ja ne valmisti Tampella. Vetureita rakennettiin vuoteen 1921 mennessä kaikkiaan 42 kappaletta. Osan vetureista rakensi ensimmäisen maailmansodan aikana niin ikään Tampereelle perustettu Lokomon veturitehdas.
Hv1-veturit oli sijoitettu lähinnä Helsisngin, Viipurin, Tampereen ja Seinäjoen varikoille. Myöhempinä vuosina niitä saivat myös muut varikot. Pääasiallisesti Hv1-veturisarjaa on käytetty kuitenkin Länsi-Suomessa.
Veturit osoittautuivat aikaisempia merkittävästi taloudellisemmiksi ja tehokkaammiksi ja junien kokoa ja ajokilometrimääriä voitiin kasvattaa.
Vetureiden hyvistä ominaisuuksista taitaa kertoa niiden pitkä käyttöikä eli noin 50 vuotta, joka on hatunnoston arvoinen asia (jos minulla vain sellainen olisi).
Vetureiden hautausmaa kutsui kuitenkin poveensa vääjäämättömästi ikääntyneet rautahevot 1960-luvun puolenvälin jälkeen ja elämä lakkasi olemasta…

Mallijunat Ay teetti 1980-luvun alkupuolella Englannissa Hv1-3-vetureista ensimmäisen suomalaisen höyryveturin rakennussarjan. Tätä tapahtumaa voidaan pitää suorastaan kulttuuri- tai historiallisena tekona, sillä aikaisemmin suomalaisten rautatiepienoismallien harrastajille ei käytännössä ollut tarjolla yhtikäs mitään -ei rakennussarjoja, ei valmiita malleja. Ainoastaan Helsingin pienoisrautatiekerho tuotti pronssivaluina erilaisia vaunujen ja vetureiden yksityiskohtia. Kaikki suomalaiset rautatiepienoismallit rakennettiin alusta loppuun käsityönä.
Hv1-3-vetureiden rakennussarja suunniteltiin ja tuotettiin Englannissa englantilaisen näkemyksen mukaan ja vielä oikeassa tehtaassa -ja taas nostetaan hattua.
Rakennussarjassa on kaikki tarpeelliset osat valmiin ja liikkuvan höyryveturin rakentamiseksi. Sarja koostuu syövytetystä messinki- ja uushopeapellistä, jota on täydennetty valkometallivaluosilla.
Rakennussarjassa on myös moottori, vetopyörät, tenderin pyörät, kaikki pienet tilpehöörit jne…

Tavoitteena on nyt koota asiakastyönä H8-sarjan veturi numero 651 ja rakentamisen ohella dokumentoida koko projekti blogin ja valokuvien avulla. Kokoamistyö on nimetty Projekti 651:ksi.
Rakentaminen tehdään pääsääntöisesti rakennussarjan pohjalta, johon tehdään kuitenkin veturin numero 651 edellyttämät muutokset sikäli kuin muutosten selvittäminen on mahdollista ja tehtävissä järjellisessä ajassa.
Rakentamistyön tukena toimii myös vanha valokuva 1920-luvulta, jossa esiintyy pienoismallin esikuva H8 nro 651 Vaasassa.
Toivottavasti saamme talven aikana saatettua projektin kunniakkaasti maaliinsa ja lopputuloksena on näyttävä ja tyylikäs suomalainen menopeli.

Oheisen linkin kautta voi seurata höyryhepon kulkua pienoismallimaailmassa: https://www.youtube.com/watch?v=aB-MMfUDH6E

merkinnät

Sinikylkinen kaunotar on vihdoin valmis. Jo viime vuoden puolella aloitettu suomalaisen H8-höyryveturin pienoismalli on nyt sisäänajettu ja viimeiset hienosäädöt suoritettu. Koeajovaiheessa veturin kulkuominaisuuksissa ilmeni takkuilua, joka koetteli kärsivällisyyttäni ja viivästytti pienoismallin valmistumista ja luovuttamista sen tilaajalle. Murhetta aiheutti veturin takkuileva kulku. Pienoismallissa on veto yhdelle akselille ja voima välitetään kankien kautta muille vetopyörille. Tällä tavalla ratkaistu voimansiirto täytyy tehdä hyvin tarkasti, jotta veturi kulkisi tasaisesti ja jouhevasti. Virhemarginaalit ovat pieniä ja armoa ei tunneta…
Veturin yläkerta ja tenderi ovat nyt valmiit. Yläkerta on käymäsillan, höyrykattilan ja hytin pyhä kolminaisuus. Kaikki yläkerran osat tein erillään valmiiksi muutamaa yksityiskohtaa lukuun ottamatta. Kolminaisuuden kokoamisen aloitin hytin liimaamisella käymäsiltaan. Hytin etuseinän alalaidassa on kohdistustapit ja käymäsillassa kolot tapeille. Tapit asemoivat hyvin hytin oikeaan paikkaan. Liimana käytin juoksevaa pikaliimaa. Höyrykattilan takapään ujutin hytin sisään, kattilan etupään ja käymäsillan väliin asettelin satulan, joka kannattelee höyrykattilaa edestä. Kattilan, satulan ja käymäsillan liimasin toisiinsa ja tarkastelin, ett…
Ennen höyrykattilan maalausta tein siihen pieniä muutoksia. Vaihdoin valkometallisen savupiipun uuteen paremmin 1920-luvulle sopivaksi. Vanhempaa piippumallia ei ollut olemassa, joten sellainen täytyi luoda. Piippumallia on käytetty muissakin veturityypeissä, joten päätimme tehdä sen 3D-mallinnuksena myös tulevia projekteja ajatellen. Mestarimallit-tiimin 3D-asiantuntija mallinsi hienon savupiipun, josta tilattiin laadukas yksityiskohdat täysin toistava tuloste. Tulosteesta tein silikonikumimuotin, johon valoin polyuretaanihartsista H8-veturissa käytetyn piipun. Sovitin piipun höyrykattilassa jo olevaan valkometalliseen kaulukseen. Lisäksi…
Hytin ulkoseinät on maalattu kynäruiskulla. Pohjamaaliina käytin autojen maalauksessa käytettävää ruosteenestopohjamaalia ja sininen pintamaali on Xtra Colorin kiiltävä Blue Angel. Hytin sisäseinät on sutaistu pensselillä. Seinien alaosat ovat mustat ja yläosat keltaiset tammenväriset kuten vanhassa määräyskokoelmassa täsmällisesti määritetään. Veturin messinkiset numerot on juotettu hytin seinään ennen maalausta, joten siniseksi muuttuneet numerot täytyi putsata jälleen messinginhohtaviksi. Teippasin numeroiden ympäryksen maskiteipillä, jotta en vahingoittaisi hiomapaperilla sinistä maalipintaa. Poistin numeroista maalin hyvin…
Aluskehykseen täytyi laittaa virroittimet ennen pyöräkertojen asentamista. Virroittimet ovat jousitettuja tappeja, jotka hankaavat pyörän laippojen takapintaa. Jokaiselle vetopyörälle on oma virroittimensa. Sähkö kulkee kiskoista pyörien ja virroittimien kautta moottoriin. Virroitin rakennettiin neljästä osasta. Messingistä sorvattuun virroitintappiin juotettiin messinkilanka, jonka varteen pujotettiin jousi ja muoviholkki. Jousi ja virroitintappi mahtuvat muoviholkin sisään. Jousi painaa virroitintappia holkista ulos pyörän laippaa vasten. Tapin täytyy liikkua jouhevasti holkissa ja holkin reikiä voi joutua avartamaan. Holkki on muovivalua…
Myös veturin pyörät ovat siniset. Pyörien puolien maalaaminen pensselillä on hankalaa ja ikävää puuhaa, joten päätin maalata ne kynäruiskulla. Ruiskulla maalatessa täytyy olla varovainen ettei maalia pääse pyörien akselille ja laakeriholkkeihin. Ruiskumaalausta varten rakensin 1mm:n paksuisesta styreenistä jigin, joka estää maalin tunkeutumisen vääriin paikkoihin. Jigi koostuu kolmesta osasta, joista päällimmäisessä on pyörän kulkukehän kokoinen reikä. Reikä on tiukka ja se pysyy kiilautumalla paikallaan. Osan estää pyörän kulkukehän ja laipan värjäytymisen siniseksi, vain puolat saavat värinsä. Kaksi muuta jigin osaa laitetaan pyörän taakse…
VR:n höyryvetureiden väritystavat ovat vaihdelleet eri aikakusina. Käytettävissä olleiden tietojen mukaan värityskaudet on jaettu neljään periodiin: v.1861-1884 vihreä/ruskea, v.1884-1910 ruskea, v.1910-1931 sininen, v.1931-1975 vihreä. Siirtymäkaudet värityksestä toiseen ovat ilmeisesti olleet pitkiä, sillä muutokset on tehty vetureiden konepajakierron yhteydessä. Siirtymäkausien aikana on siis esiintynyt saman sarjan vetureita kahdella eri värityksellä. H8-veturin rakentamisen aikana on tutkittu tarkemmin esikuvana toimivaa vanhaa valokuvaa. Tutkimusten jälkeen totesimme, että valokuva onkin otettu 1920-luvulla eikä 1930-luvulla kuten…
Ennen veturin maalausta kokeilin koneiston toimivuuttaa moottorin kanssa. Moottori asennetaan pitkittäin ja vähän vinoon aluskehyksen väliin. Moottori kiinnitetään aluskehykseen sen kumpaankin päähän kiinnitettävillä kannattimilla. Kannattimet estävät moottorin liikkumisen ja niiden avulla moottori asettuu oikeaan paikkaan. Veturin etupuolen kannattimen tein ohjeista poiketen irrotettavaksi. Porasin kannattimen taivutettuun laippaan 1,4mm:n ruuville reiän ja aluskehyksen vastaavaan reikään tein 1,4mm:n kierretapilla kierteet. Näin moottori on helposti irrotettavissa maalaus- ja huoltotoimenpiteitä varten. Toisen pään kannattimessa on kolot…
Vetopyörät akseleineen asetetaan laakerikitoihin aluskehyksen alapuolelta, ruuveilla kiinnitettävä pohjalevy pitää pyöräkerrat paikoillaan. Tämä hyvä käytäntö mahdollistaa pyöräkertojen ja koko aluskehyksen purkamisen maalausta ja myöhemmin ilmeneviä huoltotoimenpiteitä varten. Asetin pyöräkerrat laakerikitoihin ja ruuvasin pohjalevyn aluskehykseen. Jokaisen pyörästön tai kankikoneiston osan lisäyksen jälkeen kannattaa aina testata osien toimivuutta. Näin edeten askel askeleelta voidaan paikallistaa mahdolliset osien kanitukset ja hankaukset. Kokeilin lasilevyn päällä, että vetopyörät pyörivät jouhevasti laakerikidoissa. Tämän jälkeen laitoin…
Tässä merkinnässä jatkan edelleen kankikoneiston kokoamista ja valmistaudun henkisesti myös vetopyörien kasaamiseen. Kaareva kulissikaari tulee kiinni kulissikaaren kannattimeen, joka puolestaan juotetaan johdekiskon kannattimeen. Johdekiskon kannatin sijoitetaan poikittain aluskehykseen. Rakennusohjeista poiketen en yhdistänyt johdekiskon kannatinta työntötangon kautta sylinteriryhmään, vaan jätin osat toisistaan erilleen; kummatkin osat ovat kuitenkin irrotettavissa aluskehyksestä. Johdekiskon putoamisen radalle estin jatkamalla pohjalevyä muutamalla millillä, tämä yksinkertainen toimenpide oli helppo ja nopea toteuttaa. Jätin siis…
Höyryveturin kankikoneisto tehdään syövytetyistä kangenosista, jotka nivelöidään toisiinsa toimivaksi kokonaisuudeksi. Osat ovat 0,5mm:n uushopeapeltiä. Ensimmäiseksi kokosin ristikappaleen, joka koostuu kaikkiaan kuudesta osasta. Viisi osista juotettiin päällekkäin siten, että ristikappaleen sisään jää kolo kiertokangen kiinnittämiseksi. Ristikappaleen ylä- ja alaosaan muodostuvat urat johdekiskoja varten. Osien päällekkäin juottamisessa kannatta olla tarkka ja katsoa, että osat ovat linjassa keskenään. Männänvarren tein paksusta messinkilangasta, jonka juotin ristikappaleen etuosan koloon, langan kahta sivua täytyy hieman viilata, jotta…
Sylintereiden pellitys tehdään ohuesta messinkipellistä. Pelti on syövyteosa, jossa on valmiina yksi terävän kulman taittoura, muuten taitokset ovatkin lempeän kaarevia ja pyöreitä. Hehkutin pellin ennen taitoksia keittiön nestekaasuliedellä, hehkutettu pelti on näin helpommin muokattavissa. Tein ensin teräväntaitoksen, josta sai hyvän kiintopisteen muiden taitosten tekemiseen. Tämä työ osoittautui yllättävän hankalaksi, sillä taitokset eivät osuneet heti kohdalleen ja täytyi suorittaa pieniä korjausliikkeitä. Mutta mallinrakentaja on sivelty runsaalla kärsivällisyydellä ja lopulta kaikki loksahti kohdalleen ja pystyin aloittamaan juotostyöt…
Veturin aluskehys rakennetaan 0,5mm:n syövytetystä uushopeapellistä, myös akseleita paikallaan pitävä pohjalevy on samasta materiaalista. Taivutin aluskehyksen ja pohjalevyn U-muotoon 90 asteen kulmaan. 0,5mm:n syövytepelti on jo melko paksua ja taivutuksen saaminen oikeaan kulmaan vaati jo hieman enemmän vääntövoimaa (osien taivutusurat olisivat saaneet olla leveämmät). Seuraavaksi juotin aluskehyksen väliin sisätuen, joka jäykistää hyvin rakenteen. Sisätuki kannattaa siistiä huolella ja sovittaa etukäteen, jotta kehyksen sivut eivät harota. Juotin aluskehykseen kolme M2-mutteria joihin pohjalevy kiinnitetään ruuveilla. Irrotettava pohjalevy…
Höyrykattilan otetangot ja putkistot tein samalla tavalla kuin hytin otetangot. Kaiteen kannattimena toimivat messingistä sorvatut pallopäiset kannattimet, joissa on reiät tankoa varten. Porasin kattilaan reiät kannattimille, laitoin reikien ympärille pisaran öljyä ja tuuppasin kannattimet paikalleen. Öljy estää juotetta tarttumasta kattilaan. Pujotin 0,4mm:n uushopealangan kannattimiin ja juotin ne toisiinsa. Tinasin myös messinkiset kannattimet, jotta ne näyttäisivät metallinvärisiltä. Näin toimien pitkästä tangosta saadaan yksi kokonaisuus, joka sopii taatusti paikalleen ja voidaan liimata vasta höyrykattilan maalauksen jälkeen…
Höyrykattila syntyy messinkiputkesta, jonka toinen pää on sorvattu ohuemmaksi. Ohennettuun päähän kietaistaan arinan vaippapelti. Arinan vaippa on syövytettyä messinkipeltiä. Taivutin arinan vaipan messinkitankoa vasten, mallina käytin hytin etuseinän aukkoa. Taivuttelun jälkeen juotin vaipan SolderPaint-tinamaalin avulla. Sivelin pensselillä tököttiä messinkiputken ohennettuun päähän ja lukitsin hiuspinneillä vaipan putkea vasten. Messinkiputken juottaminen vaatii jo korkeaa lämpötilaa ja varmuuden vuoksi käytin juottamisessa kolvin sijasta keittöni nestekaasuliettä. Kaasuliedellä juottaminen sujui heitämällä ja sormia polttamatta. Tarkistin…
Veturin hytti muotoutuu kokonaisuudessaan messinkipellistä. Hytin seinät, takaseinää lukuun ottamatta, kootaan kahdesta päällekkäin juotettavasta peltikerroksesta. Tällä saadaan luotua seiniin syvyyttä ja kolmiulotteisuutta kuten ikkunapokat. Alimmaisen peltikerroksen etu- ja sivuseinät ovat yksi syövyteosa, jonka taivutin muotoonsa puolisyövytettyjä taivutusuria pitkin. Taivutuksen jälkeen juotin päällimmäisen peltikerroksen, jotka kaikki ovat erillisiä syövyteosia. Näiden osien juottamisessa käytin matalajuotetta, jonka sulamispiste on 70 astetta; ensin tinasin osien nurjatpuolet, jonka jälkeen asetin seinäelementit metallisten hiuspinnien…
Höyryveturin nokassa nököttää tienraivaaja, jota varten käyntisillan etuosassa on tienraivaajan runko. Ennen tienraivaajan kiinnittämistä juotin sen taakse jäävät pystysuuntaiset tukiraudat. Tukiraudan yläpäässä on kohdistustappi ja sille vastaava reikä puskinpalkissa. Tämä kohdistustappi helpottaa huomattavasti tukiraudan juottamista oikeaan kohtaan. Juotin raudan puskinpalkin nurjalta puolelta ainoastaan pienellä tinatipalla ja taivutin raudan kaarevaan muotoon. Vasta taivutuksen jälkeen tinasin raudan koko pituudeltaan. Osan voi hyvin lukita peltisellä hiuspinnillä ennen juottamista. Tienraivaaja muodostuu yhdestä kappaleesta, joka…
On aika jättää tenderi hetkeksi taka-alalle ja saattaa alkuun itse veturin rakentaminen. Olen rakentanut tätä pienoismallia hieman takaperoisesti ja sama meininki saa jatkua edelleen; aloitin veturin kokoamisen sen korista, jättäen alustan viimeiseksi urakaksi. Veturin kori on hytin, kattilan ja käyntisiltojen muodostama kokonaisuus, joka kiinnitetään ruuveilla alustaan. Veturin osittaminen helpottaa myöhemmin suoritettavaa maalausta ja huoltamista. Ensimmäisenä kokosin käyntisillat. Käyntisillan etuosa on erillinen kappale, jossa on puskinpalkki ja tienraivaajan runko. Etuosa liitetään myöhemmin juottamalla käyntisiltoihin. Käyntisillat ovat…
Ajan perässä on turha juosta, sillä tappio on varma jo lähtötilanteessa ja palkintona jaetaan vain turhaa stressiä, hosumista ja oman elämän ennenaikaista lyhentämistä. Tämän veturiprojektin tauko muodostui pidemmäksi kuin olin alkujaan ajatellut, mutta toisaalta tauon aikana saatoin valmiiksi monta muuta valmistumista huutanutta pienoismallia. Lopputulemana voimme siis olla tyytyväisiä itseemme ja pienen aikalisän jälkeen on mukava palata höyryveturin pienoismallin rakentelun pariin. Aikaisemmissa merkinnöissä kerroin Hv1-veturin tenderin kokoamisesta, joka onkin maalausta vaille valmis. Ennen maalausta päätin kuitenkin ryhty…
Tenderin aluskehyksen runko muodostuu kahdesta syövytetystä messinkipeltiosasta, jotka liitettiin toisiinsa menssikkisillä välipuslilla ja ruuveilla. Ruuvien avulla kehyslevyt voitiin säätää linjaan keskenään. Tämä säätö on syytä tehdä huolella, jotta tenderin alustasta ei tulisi kiero ja keikkuva. Säädön jälkeen välipuslit juotettiin kehyslevyihin ja väliaikaiset ruuvit poistettiin. Välipuslissa on myös reijät ruuveille, joilla aluskehys kiinnitetään myöhemmin tenderin runkoon. Seuraavaksi kehyslevyihin juotettiin 0,4mm:n messinkilangasta jarrutönkkien kiinnityslangat. Kiinnityslankoja laitettiin kuusi kappaletta, jotka kulkevat poikittain…
Tenderin yksityiskohdat tehtiin sekä valkometallivalu- että syövytetyistä messinkiosista. Pienrakennussarjoissa käytetään paljon valkometallista valettuja osia. Valkometallivalun käyttäminen on taloudellinen tapa tuottaa pieniä määriä sellaisa osia, joita ei peltiä syövyttämällä voi toteuttaa. Toki valkometalliosista osan voisi toteuttaa polyuretaanihartsista valamalla, tosin aivan hennot hartsivaluosat menevät helposti rikki. Valkometallia on helppo työstää sen pehmeyden vuoksi, mikä onkin tarpeen, sillä osia valettaessa muotinpuoliskot eivät näytä aina olleen aivan kohdakkain ja osien siistiminen on suositeltavaa. Hv1-veturin tenderin…
Aloitin veturin rakentamisen sen ehkä helpoimmasta osasta eli tenderistä. Tämän epätieteellisen päätelmän aivoituksena oli johdattaa minut lempeästi uuden projektin syövereihin ja saloihin ja samalla suojella sieluani mahdollisilta, joskaan ei todennäköisiltä, traumaattisilta kokemuksilta. Pehmeä laskeutuminen työn keskelle on osoittautunut hyväksi tavaksi toteuttaa sisäänajo uuteen projektiin. Kokosin tenderin lähes kokonaan juottamalla, ainoastaan valkometallivaluosat kiinnitin pikaliimalla. Myös valkometalliosien juottaminen on täysin mahdollista, mutta sitä menetelmää en tällä kertaa hyödyntänyt. Juottamisessa käytin Wellerin…