Pienoismallit.net

Espoon terveyslähde 1790-luvulla

Humalasalot

Wikipedia kertoo humalakasvista seuraavaa: "Humalan emikasvia on käytetty Suomessa hyvin pitkään oluen ja siman valmistukseen. Suomessa ensimmäiset maininnat humalan käytöstä ovat 1300-luvulta. Jo keskiajalla tilalliset olivat sakon uhalla velvoitettuja ylläpitämään humalatarhaa.
Aina vuoteen 1915 Suomessa oli laissa määrätty, kuinka monta humalasalkoa kussakin talossa tuli olla. Ennen oluen teollisen valmistuksen alkamista humalaa kasvatettiinkin hyvin yleisesti, ja humalasalot olivat tyypillinen näky maalaistalojen ja torppien pihoissa.
Kartanoissa humalankasvatus saattoi olla hyvin laajamittaista. Esimerkiksi Herttoniemen kartanon humalisto sisälsi 1820-luvulla 200 humalasalkoa. Humalanviljely loppui vähitellen 1800-luvun kuluessa, kun panimoteollisuus siirtyi käyttämään tuontihumalaa.
Suomessa on edelleen voimassa vuoden 1734 lakiin kuulunut rakennuskaari, jonka seitsemännen luvun mukaan ”jokaisessa talossa pitää olla humalisto” ja siinä tulee olla vähintään 200 humalasalkoa. Määräyksen laiminlyönnistä on saman lain mukaan annettava sakkorangaistus. Käytännössä kyseessä on kuollut kirjain, jonka noudattamista ei enää edellytetä eikä valvota."

Espoon terveyslähteen kaivomestarin talon pihapiiriin sopii mainiosti humalasalot. Humalasalkojen pohjana käytin saksalaisen Buschin tuotetta nro 1215 (Hopfen). Tuote ei käynyt sellaisenaan minun tarkoituksiini, sillä siitä syntyisi varsin massiivinen saksalainen humalatarha. Tarkoituksenani oli rakentaa vain yksittäisiä humalasalkoja. No, ei huolta, täytyi vain luovia ja päädyinkin yhdistettyyn suomalais-saksalaiseen humalasalkoon.
Lopulta Buschin tuotteesta käytin ainoastaan lehvästöt ja salot, joihin lehvästöt pujotetaan. Humalaköynnös muotoutuu siniteräslankaan pujotettavista lehvästökiekoista, joita on kolmea eri kokoa. Lehvästöt ovat vihreäksi värjättyä valumuovia. Köynnöksen tyvipäähän pujotettiin ensin yksitellen isot lehvästökiekot ja latvusta lähestyttäessä kiekkojen koot pienenivät. Jokaisen kiekon väliin laitoin pienen tipan pikaliimaa. Humasalko muodostuu kolmesta päistään yhteen liitetystä salosta. Myös yksittäisiä salkoja on käytetty. Vaihtelun vuoksi tein saloista eri mittaisia.
Lehvästökiekot näyttivät teräslangassa toisistaan erottuvina ohuina rinkuloina, jotka eivät vaikuttaneet lainkaan köynnösmäisiltä. Kuljetin peukalonkynttä köynnöstä pitkin latvuksesta tyveä kohden samalla voimakkaasti painaen. Humalanlehdet painuivat toisiaan vasten ja muodostivat yhtenäisen köynnösmäisen lehvästön. Lisäksi leikkasin teräväkärkisillä pihdeillä lehvästöön koloja, jotta köynnös ei olisi liian saannönmukainen.
Humalan lehvästöt olivat mielestäni vähän muovisen näköisiä, joten päätin maalata salot ennen niiden pystyttämistä. Maalauksen suoritin kynäruiskulla.
Porasin sormiporalla maastoon reiät, joihin salot liimattiin pikaliimalla. Salkojen päät liitettiin toisiinsa ohuella karhunlangalla ja pikaliimatipalla. Lopuksi saloista katkaistiin työvara ja näkyville jäävät salot maalattiin pensselillä ruskeiksi. Näin valmistuivat suomalais-saksalaiset humalasalot.

Kommentit

Ei vielä kommentteja tai kysymyksiä. Kysy tai jaa arvokas mielipiteesi ja kommentoi!