Pienoismallit.net

Espoon terveyslähde 1790-luvulla

Kaivohuoneen seinät

Espoon terveyslähteen kylpylävieraille tarkoitettu kaivohuone (sv. Brunnshuset) sijaitsi hevosvaunujen kääntöpaikan kaakkoislaidalla. Ensimmäinen kaivohuonerakennus altistui jatkuvalle kosteudelle ja tuli 1770-luvulla tiensä päähän ja se jouduttiin rakentamaan uudestaan. Tämä ensimmäinen rakennus oli vaatimaton, armeijan, rakennuttama parakki.
Tiedot uudesta kaivohuonerakennuksesta ovat vähäiset. C. P. Hagströmin kartoista selviää, että kylpylän keskus oli noin 30 kyynärää (n. 18 m) pitkä ja 12 kyynärää (n. 7,5 m) leveä suorakaiteenmuotoinen rakennus. Kartasta selviää luonnollisesti myös kaivohuoneen sijainti maastossa. Kaivohuonetta käytettiin ainoastaan kesäisin. Rakennuksen ulkonäöstä ei ole siis varmaa tietoa. Jälleen kerran mallinrakentaja asetettiin hankalaan tilanteeseen, kun hänen täytyisi ryhtyä tuumasta toimeen ja oma tietämys rakennushistoriasta ja rakennettavasta kohteesta olivat puutteelliset.
No, kaupunginmuseon asiantuntevan tietämyksen avulla päädyimme lopulta tyydyttävään ratkaisuun. Kaivohuoneen ulkonäön määrittelyssä apuna käytettiin Moision kartanoa, joka on säilynyt nykypäivään tuolta ajalta. Kartanon mallin mukaisesti kaivohuoneen seinämateriaaliksi valikoitui sileä pystylaudoitus ilman lautojen saumoja peittäviä listoja. Seinien väritys olisi keltamulta ja nurkissa valkoiset nurkkalaudat. Lisäksi em. kartanosta saatiin kuusiruutuisen ikkunan malli, myös ikkunat olisivat valkoiset. Kattomateriaaliksi päätettiin rakentaa aikakauteen tyylillisesti sopiva lautakatto (Moision kartanossa ei ole lautakattoa). Vuoden 1986 arkeologisten kaivausten satona puolestaan saimme tietää, että rakennuksen kivijalka oli matala, pienistä luonnonkivistä koottu kivijalka. Ovista, ikkunoiden paikoista ja lukumäärästä ja muista yksityiskohdista ei mitään tietoa sitten olekaan.
Kaivohuoneen pienoismallin seinät rakennettiin polystyreenimuovista. Seinälaudoituksena käytettiin Evergreenin valmiiksi uritettua (urien väli 1,3 mm) 1 mm:n paksuista styreenilevyä, joka liimattiin rakennuksen suuren koon vuoksi 2 mm:n sileän polystyreenilevyn päälle. Näin seinistä saatiin riittävän jäykät ja tukevat.
Ennen seinien pystyttämistä niihin leikattiin ovi- ja ikkuna-aukot. Seiniin piirrettiin kynällä ikkunoiden paikat, jonka jälkeen ikkuna-aukkojen sisäkulmiin porattiin reiät. Ikkuna-aukot sahattiin lehtisahalla, joten kulmaan porattuun reikään saatiin pujotettua lehtisahan terä. Ikkuna-aukot viimeisteltiin styreenusuikaleeseen liimatulla vesihiomapaperilla.
Ikkunapokat, niiden vuorilaudat ja ovet ovat messinkisyövytteitä, jotka maalataan ja kootaan erillään ja liimataan paikoilleen vasta seinien maalauksen jälkeen. Tällä toimintatavalla vähennetään maalauksen yhteydessä tehtävää maskausta ja lisäksi kaikki osat voidaan maalata kynäruiskulla.
Ikkuna- ja oviaukkojen jälkeen seinät voitiin pystyttää. Seinien liimaus tehtiin tavallisella nestemäisellä muoviliimalla.
Styreenilevyn pinta on aika sileätä ja halusin seinälaudoitukseen hieman enemmän rosoisuutta. Raaputin hyvin karkealla hiomapaperilla naarmuja styreeniin ja toivon, että naarmut näkyvät vielä maalauksen jälkeen. Naarmutuksen voi tehdä yllättävänkin rankalla kädellä.

Kommentit

Ei vielä kommentteja tai kysymyksiä. Kysy tai jaa arvokas mielipiteesi ja kommentoi!