Pienoismallit.net

Espoon terveyslähde 1790-luvulla

Lato I

Terveyslähde sijaitsi keskellä viljeltyä kulttuurimaisemaa, aukealla paikalla, jossa oli sekä niittyjä että peltoja. Vanhan kartan mukaan kaivomestarin virka-asunnon välittömässä läheisyydessä majaili myös yksi lato. Tämä lato mahtuu mukaan myös Terveyslähde-dioraamaan.
Vuoden 1780 kartasta käy ilmi ladon pohjapinta-ala ja sijainti maastossa. Muuta tietoa ladosta ei sitten olekaan, joten mallinrakentajan elämä muuttui epämääräiseksi pähkäilyksi ja mietteiksi, että miltäköhän ladot 1700-luvulla näyttivät. No, netistä sai kaivettua aika hyvin tietoa ja kuviakin (replikoista) latojen rakenteesta. Ladon hirsirakenteinen runko selvisi suht' helposti, mutta katon rakennetta täytyi selvitellä hieman enemmän. Aluksi olin ajatellut tehdä latoon pärekaton (mututuntuman ja -tietämyksen pohjalta), mutta selvittely paljasti, että pärekatot yleistyivät Suomessa vasta 1820-luvulta alkaen. Pärekatto täytyi siis hylätä huonona ideana.
Tarvittiin lisää tietoa tiedon päälle… Lopulta löytyi ongelmaani hyvältä tuntuva ratkaisu: malka- eli tuohikatto. Tuohikattoja oli käytetty Suomessa jo vuosisatoja ja tämän tyylisiä kattoja nikkaroitiin yleisesti vielä 1860-luvulle asti. Tämä oli minulle oikein hyödyllistä tietoa, joten eikun rakentelemaan.
Ladon pienoismalli rakennettiin pyöreistä bambutikuista, joiden halkaisija on noin 2 mm. Halusin käyttää rakennusmateriaalina nimenomaan jotain puuta, koska puun saa mielestäni esim. muovia helpommin maalattua harmaantuneeksi hirreksi. Tämä saattaa olla tietenkin vain ammattitaitokysymys. Puu huokoisena materiaalina imee kuitenkin epätasaisesti maalia itseensä ja näin helpottaa luontevan harmaan hirsipinnan luomista.
Bambutikut leikattiin oikean mittaisiksi ja hirsien liitoskohtaan viilattiin puolipyöreät kolot. Vuorotellen ladottiin pääty- ja sivuhirret. Hirret liimattiin pienellä liimatipalla. Hirsien väliin jätettiin pienet raot.
Latomista jatkettiin aina räystäskorkeuteen asti. Räystäskorkeudesta kurkihirteen päätykolmion hirret sidottiin harvakseltaan ladotuilla katteen alushirsillä.
Bambutikku on turhan sileätä ja siinä ei näy riittävästi puunsyyt. Hyvin karkealla hiekkapaperilla ja pienoisporan jyrsinterällä synnytettiin bambutikun pintaan puunsyitä, halkeamia ja kolhuja. Bambutikku on melkoisen tiivistä ja kovahkoa puuta, joten hiomisoperaation voi tehdä yllättävänkin raskaalla kädellä, toki tolkku kannattaa säilyttää tässäkin tehtävässä.
Päätykolmion hirsiä ladottaessa jätettiin hirsiin työvaraa, joka lopuksi leikattiin pois harjakulman suuntaisesti.

Kommentit

Ei vielä kommentteja tai kysymyksiä. Kysy tai jaa arvokas mielipiteesi ja kommentoi!