Pienoismallit.net

Japan Airlines MD-11 "JA8585"

Mahtijalokotka

McDonnell Douglasin DC-10:n jatkokehitelmä MD-11 on suomalaisille tuttu kone, koska konetyypin otti ensimmäisenä käyttöön kotimainen Finnairimme vuonna 1990. Matkustajakäytössä MD-11 ei osoittautunut kovinkaan taloudelliseksi, mutta tehokas suorituskyky teki koneesta lähes ihanteellisen lentorahdin kuljetusta varten. MD-11-koneen voi nähdä vielä tänä päivänäkin tositoimissa vaikkapa Helsinki-Vantaan kentällä Aeroflot Cargon tai kotimaisen rahtiyhtiö Nordic Global Airlinesin väreissä.

Japanin kansallinen lentoyhtiö Japan Airlines (JAL) tilasi vuonna 1989 10 MD-11 konetta + 10 koneen option korvaamaan vanhoja DC-Kymppejä, optioita ei koskaan käytetty ja loppujen lopuksi Kympit palvelivat pidempään kuin MD-11:et (vähän samaan tapaan kuin vanhojen DC-3:en korvaavien konetyyppien kanssa monesti kävi).

Saapuessaan koneet nimettiin J Birdeiksi uhanalaisten lintulajien mukaan. Pienoismallin esikuva JA8585 otettiin käyttöön huhtikuussa 1995, nimikkolintuna Hodgson's Hawk-eagle eli mahtijalokotka. JA8585 lensi JAL:in väreissä marraskuuhun 2002, jonka jälkeen se muutettiin rahtariksi ja myytiin UPS:ille jonka laivastossa se on edelleen käytössä tunnuksella N270UP.

Hasegawan rakennussarja vuodelta 1995 on mittakaavassa 1/200 ja itselleni ensimmäinen kokemus tämän mittakaavan siviilimalleista. Sarjan osajako on yksinkertainen ja pelkistetty mutta silti mittakaavaan nähden mukavasti detaljoitu, eli lopputulos näyttää vielä pienoismallilta eikä muovilelulta. Rakentelussa ei muita yllätyksiä tullut kuin runkosauman kehno sovitus, joka kittauksineen vaati aika paljon töitä. Muuten osat sopivat toisiinsa klik-klak-tyyliin joten kyse lienee vain huonosta tuurista tämän yksilön kohdalla.

Juha Stenbergin kuvat valurangoista Airlinercafen sivuilla: Hasegawa MD-11 LT8

Halusin alusta asti tehdä mallini JAL:in väreissä, koska Finnairin konetta varten jostakin olisi pitänyt hankkia tarvikesiirtokuvat ja GE:n moottorit sarjan P&W:n tilalle. Tätä sarjaa on joskus kai julkaistu myös Finnairin siirtokuvilla, mutta ne paketoinnit taitavat olla hankalasti metsästettäviä harvinaisuuksia nykyään. Vaikka rakensin mallini periaatteessa suoraan laatikosta, tein silti läpinäkyvät ikkunat ja yritin toistaa esikuvan maalauksen detaljeja kohtuullisen uskollisesti. Matkustamon ikkunat tein 3D-askartelulakalla maalausten jälkeen ja viimeistelin ne vielä kerroksella lattiavahaa.

Sarjan siirtokuvista jäi vähän kaksijakoinen fiilis, toisaalta näyttivät hyvältä valmiissa mallissa mutta muutamat pikkujutut jäivät silti harmittamaan, pahimpana nokan koristeraidan kohdistus etuosassa ja mielestäni virheelliset mahtijalohaukan siirtokuvat. No, ehkä en vaan tajunnut herra Hasegawan hienoa kolmiulotteista ajattelua tutkakuvun kohdalla ja toisaalta siirtokuvien ohjeet ja itse arkki olivat tyystin eri koneyksilöille.

Muuten tykkään Hasegawan valmiista MD-11:stä ihan simona, aluksi tuntui että mallissa ei ole esikuvansa luonnetta mutta kun maalaus eteni ja siirtokuviakin sai pintaan niin näytti koko ajan paremmalta. Tätä 1/200-mittakaavaa täytyy varmaan kokeilla toisenkin kerran!

Parit referenssit:

JAL MD-11 JA8585 viimeisteltävänä Long Beachin kentällä maaliskuussa 1995
Kaksi klassikkoa: MD-11 ja Kai Tak
JAL MD-11 JA8585, Osaka Kansai, 2001

Lähteet:

MD-11 Operators (Kev's MD-11 Page)
Wikipedia: MD-11

Kommentit

Jaa-a, mitähän tähän enää sanoisi. Täytyy todeta että siviilikonemallareiden pienestä joukosta huolimatta veljien taso on hemmetin korkea. Hyvä ratkaisu käyttää peiliä kuvauksessa. Itseäni mallailussa uudelleen aktivoitumisen jälkeen on suorastaan turhauttanut se, miten hankala mittakaava 1:144 on detaljien kannalta, ja sitten tämä on vieläpä 1:200! Ja esim. tuo moottoreiden ja siipien maalauksen laatu, huh huh..
Mukavaa nähdä, että osaavissa käsissä näistä pienen mittakaavan siviilikoneistakin saa hyviä malleja. Kannustaa jatkamaan omiakin projekteja.
------
wade 24.11.2013 15:02 Vastaa lainauksella
Kiitos palautteesta, mukavaa luettavaa! Muillakin taitaa olla siis vähän varauksia näin pientä mittakaavaa kohtaan, mutta oma melko kriittinen suhtautumiseni näihin 1:200-malleihin muuttui kyllä tämän kokeilun myötä. Voi olla että jonkun pikkuruisen 737-mallin jälkeen mieli taas muuttuu mutta tällainen MD-11-kokoluokka on aika hyvä kompromissi.

Kai-Petrillä on hyviä pointteja, on ne matkustamon "lasit" aika paksuja mutta tämä menee oikeastaan kokeilun piikkiin kun ei ollut varmuutta miten ne edes sopii tähän mittakaavaan. Tuo ohennuskikka oli kyllä tiedossa mutta sitä en hoksannut tähän malliin testata, siispä täytyy korjata vahinko jossain tulevassa mallissa! Joissakin sarjoissa missä on kirkkaat muoviosat myös matkustamoon tuo ohennus on osittain jo valmiina, mutta tässä oli muistaakseni tasapaksua muovia ympäriinsä.

Kiiltoaste-juttu taitaa päättyä ratkaisemattomaan: tiedän kyllä varsin hyvin että tähän mittakaavaan on rungossa kiiltoa liikaakin mutta kun henkilökohtainen mieltymys on täyskiiltoon maksoi mitä maksoi niin minkäs teet :) Sen verran voin antaa periksi että jatkossa kokeilen ns. "keltaruutuista" kivilattiavahaa näihin 1:200-malleihin, sen kiilto on vähän himmeämpää muttei niin satiinia kuin tuo Revellin mattalakka (joka nimestään huolimatta ei ole lähelläkään esim. Humbrolin mattalakkaa).
wade 24.11.2013 16:54 Vastaa lainauksella
Kai-Petri Gustafsson kirjoitti:
--
Ja vielä, Wade (ja muutkin tämän lukevat), jos haluat tosiaan rakentaa lisää 1/200 siviilimalleja niin minulta löytyy myytäväksi yksi DC-10-30 ja yksi Lockheed Tristar. Hinnoista sovitaan varmasti…
Nämä taitaa olla nyttemmin jo varattu, eli tämä tarjous ei ole enää voimassa…? :)
-----