Pienoismallit.net

VMT Vihuri

VH-1

VMT Vihuri, VH-1

Valtion Lentokonetehdas sai 31.10.1943 Ilmavoimilta kirjeen, jossa pyydettiin lausuntoa kaksimoottorisen Mosquito-tyyppisen koneen valmistusmahdollisuudesta. Sarjan suuruus tulisi olemaan 40-60 konetta. Sotavarustusosasto pyrkisi hankkimaan Saksan sotasaalisvarikoilta kaksi Mosquitoa mallikoneiksi, joista toinen purettaisiin rakenteeseen tutustumista varten, toisen ollessa korjauskelpoinen. Voimalaitteiksi koneisiin määrättiin DB 605:t. Mallikoneita ei kuitenkaan koskaan saatu. Lähdemateriaali suunnittelua varten piti hankkia muilla keinoin.
Marraskuussa 1943 VL lähetti vastauksensa. Suoranaista Mosquiton kopioimista ei pidetty mahdollisena. Uuden konetyypin konstruointi tuotantoasteelle veisi sota-aikana 1,5-3 v. Alustavassa laskelmassa 40:n koneen sarjavalmistus voisi alkaa vasta 1.6.1946. Varusteisiin ja materiaaleihin jouduttaisiin tekemään paljon muutoksia, koska niiden saatavuus olisi sota-aikana hankalaa. Konstruktiossa tuli pidättäytyä lento-ominaisuuksiin liikaa vaikuttavista muutoksista.

Ilmavoimat oli sodan kestäessä useaan otteeseen tiedustellut mahdollisuutta saada Saksasta Messerschmitt Bf-110-yöhävittäjiä. Toiveita tyypin saamiseksi eläteltiin viimeiseen asti. Koneelle varattiin jo mm. runkotunnukseksi kirjaimet MR-. Saksa kuitenkin tarvitsi itse kaiken liikenevän kaluston, joten niitä ei lopultakaan koskaan saatu. Suomalaiset kävivät paikan päällä tutustumassa yöhävittäjätoimintaan ja meilläkin aloitettiin lentäjäkoulutus ko. tehtävään. Aikomuksena oli jopa varustaa kuusi Blenheimiä raskaiksi yöhävittäjiksi. Niihin oli suunnitelmissa asentaa venäläiset ShVAK-tykit ja saksalaiset Lichtenstein tutkat. Koska lähinnä Helsingin ja Kotkan suojaaminen yöpommituksilta oli ajankohtaista, suunniteltiin työnimellä ”Vihuri” kulkeneesta konstruktiosta Ilmavoimille raskasta yöhävittäjää. Yötoimintaan tarvittavaa tutkakalustoakin oli hankinnassa: FuMG 40 Freya (Raija) ja FuSE 65 Riese (Riitta) tutkia esitettiin tilattavaksi sekä lisäksi järjestelmän tarvitsemia johtotasoja Seeburg-Tisch (Vesa). Taktiikkaan kuului, että maatutkilla seurattiin viholliskonetta sekä omaa hävittäjää ja radiolla ohjattiin torjuntaa suorittava kone hyökkäysasemaan lähelle kohdetta, josta koneen lähitutka ohjasi tarkemmin ampumaetäisyydelle.

Näistä lähtökohdista aloitettiin Vihurin suunnittelutyö. Vanerisen lentokoneen valmistamisessa VL:lla oli jo pitkät perinteet, joten lentorangon tuotanto ei aiheuttanut suuria ongelmia. Muotit olivat jo ennen sodan loppua valmiina. Toisin oli eri järjestelmien laitehankinnat. DB 605A moottoreita oli toki muutama varastossa sarjatuotannon tarpeisiin. Voimalaitetta valmistettiin Ruotsissa lisenssillä, joskaan niiden ostomahdollisuudesta ei ollut takeita. Potkuriksi suunniteltiin hyväksi havaittua VL:n omaa kolupuupotkuria. Sitä oli käytetty mm. Blenheim-koneissa. Prototyyppiin kuitenkin asennettiin aluksi Hurricanen De Havilland Hydromatic-propelli. Sekä pää- että kannuslaskutelineet saatiin varastoiduista Iljušin DB-3:n osista, joita riittäisi suunnitellun sarjatuotannon tarpeisiin. Renkaina käytettiin Nokian kotimaisia kumeja. Radio- ja tutkavarustukseksi asennettiin saksalaisvalmisteiset laitteet: FuG 10 puheradio, FuBL 2 sokkolaskulaite, Peil G6 kohtilentolaite ja FuG 218 Neptun tutka. Aseistukseksi valittiin samat kuin valmistumassa olevaan Pyörremyrsky-hävittäjään: MG 151-tykki ja 4 kpl Valtion Kivääritehtaan VKT 12,70 Lkk/42-konekivääriä. Aseistus asennettiin kokonaisuudessaan koneen nokkaan. Tähtäimeksi kiinnitettiin ohjaan mittaritauluun MT:stä tuttu Revi C/16B. Konetyypin monikäyttöisyyden hyödyntämiseksi keskirunkoon suunniteltiin ilmakuvauskameroiden asennusvalmius kahdelle kameralle. Takarunkoon asennettiin kolmas kamerateline.

Välirauha solmittiin 4.9.1944. Yöhävittäjätoimintaa varten oltiin jo ehditty rakentaa tutka- ja johtojärjestelmät Porvooseen ja Korialle. Nämä jäivät nyt pelkästään ilmavalvontakäyttöön. Täysi lentokielto asetettiin maahamme 19.9. 1944 välirauhansopimuksen 4. artiklan mukaan. Lentoja sai suorittaa vain Liittoutuneiden Valvontakomission erikoisluvalla. Lentokielto päättyi 5.8.1945. Valtion lentokonetehtaan projektit olivat muutoin pysähdyksissä, paitsi Pyörremyrsky- ja Vihuri-kehittelyjä jatkettiin. Ilmeisesti LVK:kin halusi saattaa nämä projektit lentokelpoisiksi, koska tahtoi katsoa, mihin suomalainen lentokoneteollisuus pystyisi. Sarjatuotantosuunnitelmat laitettiin toki jäihin heti rauhan tultua. Pyörremyrskyn rullauskokeita tehtiin 14. ja 16.11. 1945 ja ensilento 21.11. Vihuri oli koelentovaiheessa 23.4.1946. Tehtaan koelentäjä Esko Halme lensi Vihurilla kaikkiaan 12 koelentoa. Hänen lisäkseen koneella lensi viisi muuta ohjaajaa. Lentojen kokonaismäärä oli 27. Koneeseen oli asennettu kotimainen Veijo Hietalan kehittämä lentoarvojen tallennuslaite ”Mata Hari”. Laite tallensi kahdeksaa eri parametria valoherkälle paperille prismojen avulla suunnatuilla valonsäteillä. Yöhävittäjävarustus jäi epätäydelliseksi VH:n kehittelytarpeen loppumisen vuoksi. Esim. pakoputkien lieskansammuttimia oli vasta yksi koekappale saatavilla. Yölentokokeita varten vain rungon puoleisiin pakoputkiin asennettiin MT-tyyppiset suojapellit estämään lentäjän häikäistymistä. Lopulta Esko Halme lensi vain yhden yölennon. Neptun tutkan toiminta tietenkin kiinnosti, olihan se uutta Ilmavoimiemme koneissa. Sitä kokeiltiin päiväsaikaan 2.6.1946 maalina JK-koneet. Saavutusarvoista muut olivat suhteellisen lähellä Mosquiton vastaavia, paitsi tutkan antennien aiheuttama vastus vähensi huippunopeutta n. 35 km/h. Koelentojen aikana ilmenneet vakavat viat korjattiin, mutta pienempiin puutteisiin ei enää uhrattu voimavaroja. Mm. vasen moottori vaihdettiin kertaalleen nelossylinterin pakoventtiilin sulamisen vuoksi.

1.5.1946 Valtion Lentokonetehtaalla tapahtui organisaatiomuutos. Kahdeksan valtion tuotantolaitosta yhdistettiin kauppa- ja teollisuusministeriön alaisuuteen. Yritysryppäälle tuli nimeksi Valtion Metallitehtaat (VMT).

Sotien jälkeen oli pula kaikesta. Lisäksi teollisuuslaitoksia rasitti sotakorvaustuotanto. VH-1:llä lennettiin viimeisen kerran 29.9.1947 Kuorevedeltä Tampereelle. Kokonaislentoaikaa VH-1:lle kertyi 22 tuntia 14 minuuttia. Sen jälkeen koneesta alettiin hyödyntää osia muun kaluston tarpeisiin. Vihurin moottorit otettiin MT-kaluston voimalaitteiksi. Radiovarustus purettiin niin ikään muiden palveluskäytössä olleiden konetyppien varaosiksi. Vihurilla ei jostakin syystä nähty olevan museoarvoa. Varusteista riisuttu runko jäi taivasalle lojumaan Härmälän kentän laidalle lähelle paikkaa, jossa sijaitsi romutettavien lentokoneenosien sulatto. Ilmeisesti jäänteet lahosivat ajan myötä niin huonoon kuntoon, että rojut hävitettiin polttamalla juhannuskokossa 50-luvulla.

Lähteet:
Jukka Raunio: Valtion Lentokonetehtaan historia osat 2 ja 3
Jukka Raunio: Lentäjän Näkökulma osat 1, 2 ja 4
Pentti Manninen: Suomen Ilmailuhistoriallinen Lehti, 9-osainen artikkelisarja: Yöhävittäjätoiminta Suomessa 1943-54
Dr Alfred Price: 1939-1945 Luftwaffe Handbook
Argus Books: Cutaway Aircraft of WW2

Kommentit

Täytyy sanoo jotta respekt!

Upea konversiotyö tehty tässä! Tiedän, että tämä on ollut olemassa, mutta en ole juuri mitään kuvia piirrustuksia pahemmin nähnyt. Sen vain tiedän, että Mersun moottorit Mosquitossa. En muuta.

Itse mallista. Erittäin siloinen malli. Jotenkin häiritsee vain tuo liian kirkkaan vihreä yläpuoli. Tummempi olisi soinut jotenkin paremmin minun mielestäni. Minkä sarjan renkaat tässä mallissa on? Itse olisin halunnut kuulla itse työvaiheista, että mita kaikkea teit tähän ja mitkä olivat haastavimmat kohdat modifioinnissa.

Jokatapauksessa erittäin tervetullut malli!
Hieno malli ja hyvin kirjoitettu esittelyteksti, melkein menisi lankaan, jos ei olisi mitä jos…-luokassa ;)
Paneelirajat saisi olla vähän paremmin näkyvillä, puhtoinenhan kone olisi varmasti ollutkin uutuuttaan. Renkaissa saisi olla myös vähän painon tuntua.
VL Puuskastakin olisi hienoa joskus nähdä pienoismalli.
Antti Pentikäinen kirjoitti:
Tiedän, että tämä on ollut olemassa, mutta en ole juuri mitään kuvia piirrustuksia pahemmin nähnyt. Sen vain tiedän, että Mersun moottorit Mosquitossa. En muuta.
Mihin lie tietosi perustuu, mutta Vihuri ei koskaan päässyt suunnitelmia pidemmälle ;)
Antti Lappalainen kirjoitti:
Mihin lie tietosi perustuu, mutta Vihuri ei koskaan päässyt suunnitelmia pidemmälle ;)
Oops! Menin totaalisesti vanhanaikaiseen:D Hitto…
Hoh! Hyvä että väänsitte rautalangasta tämän olevan mitä jos…-luokassa… =D

Mielenkiintoinen esittely joka tapauksessa. Mukava olisi kuulla itse malliin tehdyistä muokkauksista.
Koko ideahan lähti Raunion VL:n historiakirjan Vihuria käsitelleen kappaleen lauseesta: ”Kyseessä lienee ollut yöhävittäjän konstruointi.” Liitin koneen todelliseen historialliseen viitekehykseen ”mitä jos”-hengessä.

Revellin sarja on Mosquiton pommikoneversio lasinokalla. Hävittäjäksi muuntaminen vaati umpinaisen nokkakartion muotoilemisen. Parempi lähtökohta olisi ollut jo valmiiksi hävittäjäversio…mutta kun sain halvalla paikallisen muoviliikkeen lopetettua lelumyynnin. Moottoreiden ja samalla koko nokkaosan sekä kk-piippujen luovuttajiksi joutui kaksi ICM:n Bf 109-F rakennussarjaa. Muovilevyn ja kitin avulla Mersun nokat istuivat yllättävänkin siististi Mossien moottorikondoleihin.

Laskutelineet ovat skrätsinä koostettu miltäärisähköliittimen kontaktielementeistä ja styreenitangosta/-putkista. Vanteet sorvattu miljoonalaatikosta löytyneistä aihioista…en yhtään tiedä, mistä sarjasta peräisin. Renkaat sarjan omat hieman sorvattuna.
FuG 218-antennit Master Modelsilta. Kohtilento- ja sokkolaskulaitteen antennit sähköjohdon säikeistä ja radion antennilanka 0,12 mm:n mormuskasiimaa.
Lisäksi vähän messinkilevyä pakosarjojen päälle. Tässä pääpiirteittäin muutokset.
Haastavinta, vaikkei kuitenkaan ylvoimaisia ponnistuksia aiheuttavaa, oli Mersun nokkaosien ja siiven kondolien välisen raon "verhoilu" siistiksi ja tasaiseksi. Rako oli sentään n. 5 mm.

Puutteina tosiaan paneeliviivojen korostus, jotka olisi pitänyt tehdä paremmin, sikälikin kun vanerirakenteessa ne rajoittuvat lähes pelkästään tarkistus-/ täyttöluukkuihin. Toinen asia, joka itseäni harmittaa, on tekemättä jäänyt potkurinlapojen chippailu. Koneella oli kuitenkin lennetty mallinnushetkellä. :-(
AJ 31.1.2013 10:13 Vastaa lainauksella
Moi Eemil,
Kerrassaan mainio tarina, nautittavaa tavattavaa; hienosti linkitetty historialliseen viitekehykseen. Hyvää skrätsityötä kaiken kaikkiaan. Hieman lisää tarkkuutta ohjaamon lasien maalaukseen kiinnittämiseen; lähikuva on armoton. Antti L toikin muutamia muita parannusehdoituksia esille.

Mallin idis on erinomainen ja kokonaistoteutus hyvä. Stoori on todella mahtava. Maalaus ja värisävyt ovat onnistuneet - esim. monotonisuus puuttuu vihreästä väristä, hyvä ja siinä on kauniit vivahteet. Parhain terveisin, AJ
No on todella uskottavan näköinen esitys Vihurista. Hienoa työtä - tarinoineen.

Hmm, miltähän Mosquito näyttäisi ilmajäähdytteisillä moottoreilla varustettuna? Esim. Beaufighterin moottorigondolit tuohon - ja nimeksi sitten vaikka Myräkkä ;-)
Huh Huh mikä malli, näyttää kuin olisi 1:1 koneen kutistanut. Aivan mahtavaa jälkeä, toki oma ymmärrys näissä on hyvin rajallinen. Jokatapauksessa kun näitä katsoo, alkaa omassa kaapissa oleva Junkers JU52 sekä Spitfire kiinnostamaan.
Raimo Leino kirjoitti:
Hmm, miltähän Mosquito näyttäisi ilmajäähdytteisillä moottoreilla varustettuna?
Ehkäpä suunnillen tämmöseltä. I.Ae.24 "Calquin" Argentiinalaiselta pajalta:
upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/e/e0/I.Ae.24_%22Calquin%22.jpg
Antti Lappalainen kirjoitti:
Paneelirajat saisi olla vähän paremmin näkyvillä, puhtoinenhan kone olisi varmasti ollutkin uutuuttaan.
No… tässäpä kuvalinkki Mosquitosta (tehdasuusia?)
http://www.google.com/imgres?imgurl=http://www.flightglobal.com/blogs/aircraft-pictures/De_Havilland_Mosquito_IV_ExCC.jpg&imgrefurl=http://www.flightglobal.com/blogs/aircraft-pictures/historical/2009/05/&h=768&w=1024&sz=473&tbnid=tQvmojspporPCM:&tbnh=92&tbnw=122&prev=/search%3Fq%3Ddehavilland%2Bmosquito%2Bpictures%26tbm%3Disch%26tbo%3Du&zoom=1&q=dehavilland+mosquito+pictures&usg=__VAm4U-0aTn5eDU2MhHF5zBYIH2E=&docid=WkEOD8jIWkLHxM&sa=X&ei=SPcLUdSKJ-KI4gTEm4H4DA&ved=0CC0Q9QEwAA&dur=488

Oli miten oli TÄMÄ konehan oli pintamateriaaliltaan puuta (vaneria) joten metallisten huoltoluukkujen, moottoripellitysten, laippojen/siivekkeiden "rakoset" jne. pitäisi mielestäni olla ainoita näkyviä "paneelirajoja" tässä pienoismallissa/mittakaavassa, joiden osalta tulisi edes harkita korostamista.

Niistäkin huoltoluukut vain sen takia, jos ne erottuvat esimerkiksi huoltotoiminna aiheuttaman likaantumisen vuoksi, ei sen takia, että niissä on fyysinen sauma tai "rako".

Nuo paneelirajat ovatkin muuten erittäin mielenkiintoinen "trendi" nykyään (viime vuosina)… joista pitäisi mielestäni aloittaa ihan oma periaatteellinen keskustelu, kun olen katsellut niiden korostamista mittakaavassa kuin mittakaavassa.

Tällä (puupäällysteisellä) vehkeellä ja muillakin WW2-lekoilla lennettiin silloin 400-700 km/h säässä kuin säässä, eikä metallisten pintapaneelienkaan väleissä saanut olla mitään "rakoja" ihan jo sen takia, ettei vesi mene sisään ja väärään paikkaan, ainakaan suuremmassa määrin. Taikka lika/pöly tms. hienojakoinen aines kerry ko. saumaan.
Kaikki saumat ovat huonontamassa hyvän aerodynaamisen suorituskyvyn saavuttamista, joiden määrää ei tosin tuolloin vielä varmankaan minimoitu suunnitteluvaiheessa ja tuulitunneleissa aivan loppuun saakka, taikka voitu tuotantoteknisesti toteuttaa … piti äkkiä saada sotakoneet töihin…

Niittaukset kuitenkin tehtiin siihen aikaan jo "pintaan" ja niittien (uppo)kannat/paneelien saumat kitattiin.
Toki jotkin koneet (pintalevyt ja niiden väliset saumat) oli suuremmalla toleranssilla valmistettuja kuin toiset ja tietenkin nykymittapuun mukaan paljonkin krouvimpia.

Yhtenä esimerkkinä ylikorostamisesta on mielestäni BF 109 rungon muodostavat modulit, joiden väliset saumat aina korostetaan pienoisamallareiden toimesta. Pitäisikö?

Olisikin itseasiassa mukava kuulla edistyneiden mallareiden näkemyksiä paneelirajoista ja niiden oikeutuksesta/tarpeellisuudesta/näkyvyydestä 1/72, 1/48, 1/32 ja 1/24 mittakaavoissa, erityisesti WW2-lekoissa.

En kiellä niiden pienoismallille luomaa "taiteellista" vaikutelmaa, taikka todistusvoimaa mallarin osaamisen tasosta, mutta, mutta…

Ottaisiko joku kopin paneelirajakeskusteluun?
(Vai onko sellainen jo käyty täällä jossakin?)
^On keskusteltu joskus, liikaa, iät ja ajat. Kukin mallari tekee miten tykkää. Makuasioita.
Mahtava idea ja toteutus. Väripesu toisi yksityskohtia paremmin näkyviin.
AJ 1.2.2013 23:55 Vastaa lainauksella
Moi Jukka,
Jukka Riipinen kirjoitti:
No… tässäpä kuvalinkki Mosquitosta (tehdasuusia?)
http://www.google.com/imgres?imgurl=http://www.flightglobal.com/blogs/aircraft-pictures/De_Havilland_Mosquito_IV_ExCC.jpg&imgrefurl=http://www.flightglobal.com/blogs/aircraft-pictures/historical/2009/05/&h=768&w=1024&sz=473&tbnid=tQvmojspporPCM:&tbnh=92&tbnw=122&prev=/search%3Fq%3Ddehavilland%2Bmosquito%2Bpictures%26tbm%3Disch%26tbo%3Du&zoom=1&q=dehavilland+mosquito+pictures&usg=__VAm4U-0aTn5eDU2MhHF5zBYIH2E=&docid=WkEOD8jIWkLHxM&sa=X&ei=SPcLUdSKJ-KI4gTEm4H4DA&ved=0CC0Q9QEwAA&dur=488

Oli miten oli TÄMÄ konehan oli pintamateriaaliltaan puuta (vaneria) joten metallisten huoltoluukkujen, moottoripellitysten, laippojen/siivekkeiden "rakoset" jne. pitäisi mielestäni olla ainoita näkyviä "paneelirajoja" tässä pienoismallissa/mittakaavassa, joiden osalta tulisi edes harkita korostamista.

Niistäkin huoltoluukut vain sen takia, jos ne erottuvat esimerkiksi huoltotoiminna aiheuttaman likaantumisen vuoksi, ei sen takia, että niissä on fyysinen sauma tai "rako".
Heti alkuun erinomainen ja kauniin tyylikäs valokuva aidoista Mosquitoista rivissä - Raimo Leino tällä saitilla osaa ottaa vastaavanlaisia tyyliteltyjä kuvia pienoismalleista; käy katsomassa Raimon kuvia - hän lienee saitin paras valokuvaaja.

Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi, ettei pääosin vaneerisessa Mosquitossa tarvitse mitään paneelirajoja korostella, muuten kuin jo mainitsemissasi metallisissa osissa, eikä niissäkään paljoa, minullakin löytyy kuva poikineen Mosquitoista, eikä niissäkään hirveesti mitään "paneelirajoja" näy…
Jukka Riipinen kirjoitti:
Nuo paneelirajat ovatkin muuten erittäin mielenkiintoinen "trendi"nykyään (viime vuosina)… joista pitäisi mielestäni aloittaa ihan oma periaatteellinen keskustelu, kun olen katsellut niiden korostamista mittakaavassa kuin mittakaavassa.
Jälleen olen samaa mieltä; ko. on nimenomaan "trendi" ei niinkään realismi. Toki joissain lekoissa näkyy paneelirajat suhteellisen hyvin, mutta nyt ravataan pääsääntöisesti ja miltei poikkeuksetta mukamas "taiteellisen" trendin perässä ei niinkään realismin. No, viisi - kymmenen vuotta tästä eteenpäin, niin se muuttuu inhorealismiksi, kun ollaan lopen kyllästyneitä tämän hetken trendiin.
Jukka Riipinen kirjoitti:
Tällä (puupäällysteisellä) vehkeellä ja muillakin WW2-lekoilla lennettiin silloin 400-700 km/h säässä kuin säässä, eikä metallisten pintapaneelienkaan väleissä saanut olla mitään "rakoja" ihan jo sen takia, ettei vesi mene sisään ja väärään paikkaan, ainakaan suuremmassa määrin. Taikka lika/pöly tms. hienojakoinen aines kerry ko. saumaan. Kaikki saumat ovat huonontamassa hyvän aerodynaamisen suorituskyvyn saavuttamista, joiden määrää ei tosin tuolloin vielä varmankaan minimoitu suunnitteluvaiheessa ja tuulitunneleissa aivan loppuun saakka, taikka voitu tuotantoteknisesti toteuttaa … piti äkkiä saada sotakoneet töihin…
Juuri näin, olen useasti lainannut Leonard "Kit" Carsonin (hävittäjä-ässä & aeroinsinööri) joitain kirjoituksia, mitä koneille tehtiin aerodynaamisen suorituskyvyn parantamiseksi, mitä niille tapahtui lentojen aikana (ilman ilmataisteluitakin), kuinka nopeasti koneet kului puhki jne… Carsonin analyysit mm. P-51 Stangista ovat aika rautaisia jne…
Jukka Riipinen kirjoitti:
Niittaukset kuitenkin tehtiin siihen aikaan jo "pintaan" ja niittien (uppo)kannat/paneelien saumat kitattiin. Toki jotkin koneet (pintalevyt ja niiden väliset saumat) oli suuremmalla toleranssilla valmistettuja kuin toiset ja tietenkin nykymittapuun mukaan paljonkin krouvimpia.
Edelleen samaa mieltä. Tähän liittyen. kuinka monta realistista P-51 pienoismallia olet nähnyt maailmalla missä tahansa skaalassa, joissa on otettu huomioon, että 1) yläsiipien alumetallipinnat olivat pohjamaalattuja yellow-tinted zinc chromate primerilla, 2) yläsiipien pohjamaalatut alumetallipinnat olivat päällemaalattuja alumiinimaalilla, ja 3) kaikki siipien yläpinnan paneeliurat (poislukien aseistuksen ja patruunavöiden päällä olevat paneelit) olivat täytettyjä erikoisella punaisenruskealla pastalla. Täyttöpastan jälkeen siivet maalattiin em. alumiinimaalilla ja lopputulos jälleen kiillotettiin ja puunattiin tasaiseksi.

Kaiken em. tarkoitus oli pitää siivet mahdillisimman puhtaina ja lommottomina, jotta ilmanvastus siipien osalta olisi mahdollisimman pieni ja laminar-flow siipien ominaisuudet tulisivat paremmin esille. Valitettavasti sellaisia P-51 pienoismalleja ei muuten ole montaa eli se siitä realismista.
Jukka Riipinen kirjoitti:
Yhtenä esimerkkinä ylikorostamisesta on mielestäni BF 109 rungon muodostavat modulit, joiden väliset saumat aina korostetaan pienoisamallareiden toimesta. Pitäisikö?
Bf 109 on yksi lekotyyppi, jossa saumat kyllä näkyvät, mutta kyllä sitäkin ylikorostetaan näyttävyyden ja trendin takia.
Jukka Riipinen kirjoitti:
Olisikin itseasiassa mukava kuulla edistyneiden mallareiden näkemyksiä paneelirajoista ja niiden oikeutuksesta/tarpeellisuudesta/näkyvyydestä 1/72, 1/48, 1/32 ja 1/24 mittakaavoissa, erityisesti WW2-lekoissa.
En ole edistynyt, enkä mikään huippumallari, eikä minusta sellaista edes tule - omaksi ilokseni puuhastelen ja rakennan joitain pienoismalleja, mutta uskallan väittää tietäväni aika tasan tarkkaan, mikä on ero realistisen ja ei-realistisen pienoismallin välillä.

Joissain lekoissa on tarpeellista ja oikeutettua paneelirajojen näkyvyys kohtuuden rajoissa, kuten esim. mainitsemasi Bf 109:n runko, toisissa ei ole, kuten esim. P-51:n siivet. Kyse on lähinnä konetyyppikohtaisesta asiasta - mutta valitettavasti usein lekossa kuin lekossa menetellään samoin eli ylikorostetaan paneelirajat tai laitetaan niitä sinne missä niitä ei oikeasti edes ole.
Jukka Riipinen kirjoitti:
En kiellä niiden pienoismallille luomaa "taiteellista" vaikutelmaa, taikka todistusvoimaa mallarin osaamisen tasosta, mutta, mutta…Ottaisiko joku kopin paneelirajakeskusteluun?(Vai onko sellainen jo käyty täällä jossakin?)
Tuo "taiteellista" vaikutelma tulee jo yllä mainitun trendiajattelun myötä, mutta todistaako se osaamista; kyllä ja ei.

Kenties kyllä jos trendiajattelun mukana pysyminen lasketaan todistavan osaamista ja sitä kautta juuri "taiteellista osaamista?" tai sitten ei, jolloin se on vain pelkkää apinointia ja siten ns. "go with the flow" mentaliteettiä.

Puhtaasti ei, jos taas mietitään realismia, sillä pienoismallihan on de facto kopio jostakin vain pienemmässä mittakaavassa - pienoismallin määritelmähän on seuraava: "Pienoismalli on jostakin esineestä, rakennuksesta tai muusta kohteesta tehty, alkuperäistä huomattavasti pienempi kopio."

Kaikki keskustelu aina hyvästä silloin kun se on rakentavaa. Just my 2 cents. Parhain terveisin, AJ

PS Sorry Eemil, jos meni hieman asian sivusta.
AJ kirjoitti:
PS Sorry Eemil, jos meni hieman asian sivusta.
Eipä haittaa yhtään. Päinvastoin, mukava seurata, minkälaista keskustelua malli poikii. Ja aina näistä "sivujuonteista" saa itsekin tervetullutta lisätietoa. Antaa vaan keskustelun rönsyillä. ;-)
Eemil Jäntti kirjoitti:
Raimo Leino kirjoitti:
Hmm, miltähän Mosquito näyttäisi ilmajäähdytteisillä moottoreilla varustettuna?
Ehkäpä suunnillen tämmöseltä. I.Ae.24 "Calquin" Argentiinalaiselta pajalta:
upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/e/e0/I.Ae.24_%22Calquin%22.jpg
No voi hitsin pimpulat - ai tuollainen on ihan oikeasti ollutkin olemassa. Kiitos hienosta kuvasta! On kyllä raakaa voimaa pursuava lentokone.
Raimo Leino kirjoitti:
No on todella uskottavan näköinen esitys Vihurista. Hienoa työtä - tarinoineen.

Hmm, miltähän Mosquito näyttäisi ilmajäähdytteisillä moottoreilla varustettuna? Esim. Beaufighterin moottorigondolit tuohon - ja nimeksi sitten vaikka Myräkkä ;-)
Itsellä on mielessä käynnyt versio jossa olisi Myrskyjä varten ostetut Pratt & Whitneyn Twin Waspit, tai lisenssi valmistetut Bristol Mercuryt.
JJ Hilska 10.2.2013 15:47 Vastaa lainauksella
Ei epäilystäkään että todellisuudessa tuollainen kone olisi ollut kova peli. Ulkonäöltään tämä on hienompi kuin alkuperäinen Britti-vehje. What If-malli parhaasta päästä.