Pienoismallit.net

Ki-43-II Hayabusa "Oscar"

Japanin armeijan ilmavoimien päähävittäjä Kiinassa ja Tyynellämerellä.

Melkoisen vaivaton ja helpohko projekti. Lisäyksenä Eduardin ohjaamoetsit ja lääkeneulasta tehty pitotputki, muutoin laatikon antimista kasattu. Kuten kuvista toivottavasti näkyy, mielenkiintoisinta ja haasteellisinta tässä(kin) mallissa oli maalaus. Ehkäpä kiusallisin virhe mallissa on pyörien maata vasten oleva tasainen kohta, joka ei nyt todellakaan ole sillä kohtaa kuin pitäisi. Kummatkin pyörät on liimattu sellaiseen asentoon, että tasainen kohta irvistää näkyvästi. Kaikenlaisia virheitä sitä malleihin lipsahtaakin, pitää äkkiä yrittää tehdä koneelle maastoalusta, pyöräpukit ym., joilla virheen saa peitettyä.

Poikkeuksellisesti en tehnyt tätä mallia tarkan esikuvan mukaan, mutta pyrin kuitenkin realistiseen ja hyvin tyypillisen näköiseen lopputulokseen. Referenssikuvat etsin netistä, lisäsin pari tärkeintä kuvaa kuvapankkiini.

Kuvat ovat peräisin www.warbirdphotographs.com sivustolta.

Alumiiniväri Alcladia, suojasin metallivärin lattiavahalla myohempiä käsittelyjä ajatellen. Siirtokuvat laitoin paikoilleen ennen naamiovihreän lisäämistä, sillä tämä oli maalausjärjestys myös esikuvassa. Naamiovihreä on "perintönä" saatua Humbrolin precision paints sarjan Japsivihreää. Tätä ruiskin pintaan säännöllisen epäsäännöllisinä läikkinä, kiertäen toisen puolen kansallisuustunnuksen hieman tarkemmin ja toisen vähän huolimattomammin, ajatellen että kaksi ukkoa on maalannut konetta yhtä aikaa ja toinen kaveri on tehnyt hieman tarkempaa jälkeä kuin toinen. Paikoin jätin laikutuksen aika harvaksi ja hennoksi, sillä tarkoitus oli kuluttaa naamioväri paikoitellen lähes olemattomiin.
Kulutus tehty valokuvista mallia ottaen hiekkapaperilla, piikeillä, ja nesteliimalla maalia kärventämällä. Kävi tavallaan hyvä tuuri sikäli, että vihreän parasta ennen päivä oli ilmeisesti jo mennyt ja pinta jäi hieman liituuntuneeksi ja maali tarttui paikoin melko heikosti pintaan kiinni. Melkein kuin esikuvassa siis, näiden naamiovärit oli maalattu suoraan käsittelemättömän alumiinin päälle ilman pohjamaalia. Vihreän värin kuluttamisen jälkeen vedin pintaan kerroksen lattiavahaa suojatakseni heikosti kiinni oleva vihreää. Päätin jättää lattiavahan kiillon lopulliseksi kiiltoasteeksi, sillä tämä sopi mielestäni hyvin kuvaamaan naamiovärin välistä paistavaa kirkasta alumiinia. Hyvä tuuri kävi myös sikäli, että vihreiden laikkujen päällä oleva lattiavaha ei kiillä yhtä paljon, kuin metallivärin päällä oleva johtuen vihreän mattamaalin karkeudesta, tämä loi pintaan mukavasti realistista eloa.
Muu vanhennus varovasti öljyväreillä ja pastelliliiduilla, hieman myös ruiskuteltu jälkivarjostuksia.
Valkoinen sotatoimialueen raita rungossa maalattu vapaalla kädellä. Raidan, samoin kuin nokan häikäisynestomaalin, potkurin ja siiven etureunan omakonetunnukset lakkasin mattapintaiseksi, lisätäkseni pinnan kiiltoeroja.
Viimeisenä silauksena kuivapensselöin vielä siiven yläpinnan ja rungon kansallisuustunnuksia oranssiin taittuvalla öljyvärisekoituksella, että sain nämä sangen erottuvat rinkulat yhtenäiseksi koneen muun ulkoasun kanssa.

Seuraavat kuvat vaikuttivat eniten mallin lopulliseen ulkoasuun:
www.pienoismallit.net/profiilit/320/kuvat/kuvapankki/kuva_93882/
www.pienoismallit.net/profiilit/320/kuvat/kuvapankki/kuva_93883/
www.pienoismallit.net/profiilit/320/kuvat/kuvapankki/kuva_93884/

Oscar on laivaston Zeroon verrattuna huomattavasti vähemmän tunnettu, mutta koneita valmistettiin suuria määriä ja tyyppi oli armeijan ilmavoimien käytössä koko Tyynenmeren sodan ajan. Lukumäärältään Ki-43 koneen eri versiot muodostivat armeijan ilmavoimien selkärangan, mutta vuodesta 1943 alkaen japanilaiset saivat käyttöönsä Oscaria parempia koneita, kuten Ki-61 Hien, Ki-84 Frank ja viimeisimpänä Kawanishi Ki-100 koneita. Koneen historia muistuttaa muutoinkin laivaston A6M Zero perheen historiaa siten, että alkuvaiheen ylivoima, johon vaikutti huomattavasti koneen hyvä liikehtimiskyky muuttui melko pian altavastaajan asemaksi, kun amerikkalaiset saivat käyttöönsä nopeampia, paremmin aseistettuja ja panssaroitua koneita ja samalla myös amerikkalaisten ylivoimaisen teollisen tuotantokapasiteetin vaikutukset ja kehittyneempi ilmataistelutaktiikka alkoivat vaikuttaa huomattavasti liittoutuneiden eduksi.
Oscaria vaivasivat loppuvaiheessa samat ongelmat, kuin Zeroa. Moottoritehoa ei saatu nostettua johtuen rakenteen keveydestä ja ilmeisesti myös japanilaisten kyvyttömyydestä kyetä tuottamaan suurissa määrin todella tehokkaita lentomoottoreita. Samoista syistä johtui myös, että koneen syöksykyky ja vaakalentonopeus olivat loppusodassa riittämättömiä, samoin kuin ohjattavauus suurilla nopeuksilla. Aseistus pysyi vaatimattomana, aivan viimeisiä kahdella 20 mm tykillä varustettuja versioita lukuunottamatta aseistus oli suurimmassa osassa koneita 2 kpl joko 7,7 mm tai 12,7 mm konekivääreitä. Panssarointikin oli japanilaiseen tyyliin olematon ja itsetiivistyviä polttoainesäiliöitä ei ollut, joten kone syttyi helposti tuleen jo muutamasta osumasta, tältäkin osin kone muistutti laivaston Zeroa.
Koska kone oli ilmassa myös ulkoisesti paljolti Zeron kaltainen (tähtimoottori, alataso, kuplakuomu, vastaavat mittasuhteet, huomattava liikehtimiskyky), ei ole ihme että tyypit menevät usein liittoutuneiden taistelukertomuksissa sekaisin ja Oscar tunnettin myös "Armeijan Zerona."

Kommentit

Kerrassaan upea malli. Maalaus näyttää onnistuneen hienosti.
Uuuh! Ompas hieno Hayabusa! Meinas lirahtaa housuun tuossa kansikuvan kohdalla. Minkälainen sarja oli rakentaa? Vetääkö vertoja esim. Hasen P-40:lle?

Näissä japsikoneissa on erilainen viehätys kuin länsimaiden koneissa. Ja mallareille nämä ovat aika namuja, kun saa huolella vanhentaa.

Kiusallinen fiba kieltämättä tuo rengasjuttu. Maalauksesta/vanhentamisesta ei ole mitään narisemista. No yksi sormenjälki tosin tuolla paistaa:)

Tämä kone kieltämättä kiinnostaa ja nyt tais kuume nousta enemmän…että Kiitosta vaan!XD
Pitkästä aikaa todella kiinnostava lentokonemalli. Pintakäsittely on todella uskottavaa.
Kyllähän tämä on hieno. Maalaus näyttää aidolta ja on tätän onnistunut. Olisiko tunnuksiin voinut tehdä enemmän kulumaa ja käytön jälkiä? Pisteitä voi huoletta antaa ainakin kolme puoli
Ihmeellisen kaunis kone. 1/4 pistettä lähtee pois noiden renkaiden takia, ja saman verran miinusta tulee siitä että tämä ei ole Suomi-Mersu.
Ja heti perään monta hymiötä ;) ;) ;)
Panelirajojen litkutus hyvää ja selkeää, mutta kuitenkin hillittyä. Pinnan viimeistely ensiluokkaista.
Pisteet:
Itse ihailin maalausta kokonaisuudessaan, mutta varsinkin tuota rungon alumiinipintaa, joka on todella aidon oloinen. Siihen nähden taas tuo kuomun raamitus riitelee muun pinnan kanssa, näyttäen enemmän siltä mitä minä saan aikaan. Jotenkin vain alumiinipinta on elävämpi ja aidompi rungossa.

Kokonaisuus on hieno. Harvoin olen nähnyt noin komeasti toteutettua japanilaisten kenttämaalausta. Näitä katselee ilokseen. Ainut harmi on, että samalla kynnys laittaa omia romujaan näkyville kohoaa jälleen.
Kosander 22.5.2012 20:50 Vastaa lainauksella
Nämä japanialaiset maalauskaaviot ovat todella mielenkiintoisia kaikkine epäsäännöllisyyksineen. Toteuttaminen malliin ei vaan ole ihan simppeliä.

Täytyy sanoa, että pidän tästä toteutuksesta todella. Hieno malli!
AJ 22.5.2012 22:05 Vastaa lainauksella
Moi Harri, Kaikki olennainen lienee jo sanottu edellä; onnistunut japanilainen kenttämaalaus Oscarissa ja muutenkin hyvin onnistunut kokonaisuus. Parhain terveisin, AJ
Kiitoksia sekä suullisesta palautteesta että tähdistä!
Antti P: Hasen P-40 sarjaan en osaa verrata, kun en ole rakentanut mutta ei tämän laadussa minusta mitään huomautettavaa ollut. Liimaa väliin ja palat paikalleen niinkuin yleensä Hasen mallien kanssa :) Yksityiskohdista ja mitoista en sano mitään kun en näitä lainkaan tutkinut, mutta todennäköisesti ovat kohtuulisen oikein. Parasta sarjassa olikin mielestäni juuri se, että ei tarvinnut hioa ja säätää viikkotolkulla, vaan pääsi ilman ylimääräisiä mutkia maalauksen pariin.

Häpä: Tunnuksista jätin tällä kertaa tarkoituksella enemmät chippaukset pois ja tyydyin vain hieman elävöittämään punaista väriä, kuvia katsellessa näyttää minusta siltä, että rinkulat ovat yleensä vähintäänkin kohtuullisen hyvässä kunnossa, vaikka muu maalaus näyttäisikin väsähtäneeltä. Lieneekö tunnukset maalattu paremmalla maalilla vai ovatko japanilaiset syystä tai toisesta katsoneet tärkeäksi pitää tunnukset kunossa, en tiedä. Tai sitten kyse on vain virheellisestä kuvien tulkinnasta :)

Pitääpä vielä sanoa, mielestäni oli aika hauskaa tehdä malli ilman tarkkaa esikuvaa, pystyi sopivasti valitsemaan mielenkiintoisimpia yksityiskohtia eri koneiden valokuvista ja kokonaisuuden kanssa pääsi vielä sopivasti käyttämään mielikuvitusta.
Spinneri ja potkuri saisivat olla aavistuksen punaruskeampia ja keltaiset alueet hieman oranssisempia. Ohjauspinnat olivat kangasta eli vihertävän harmaa olisi oikea väri. Häikäisyn esto puolestaan näyttää hieman liian mustalta.

Kaiken kaikkiaan pienestä kritiikistä huolimatta hyvä tulkinta aiheesta!

Tunnukset maalattiin jo valmistusvaiheessa tehtaalla. Maali oli parempilaatuista ja laatu pysyi parempana koko sodan ajan toisin kuin naamiovärit, joiden kanssa oli ongelmia koko ajan paheten sodan loppua kohti.
Kiitos palautteesta Arska.

Ohjainpintojen kangaspäälysteiset osat maalasin tarkoituksella tällä kertaa alumiinin väriseksi, yhteen aiempaan japanilaismalliin maalasin ne harmaaksi. Olen kanssa lukenut, että yleinen käsitys kangasverhoiltujen osien väristä japanilaiskoneissa olisi vihertävä harmaa, mutta toisaalta niistä kuvista, mitä minä olen nähnyt ei kuitenkaan synny mielestäni vaikutelmaa, että kangaspinnan väri poikkeaisi ratkaisevasti aluminipinnasta. Päädyin sitten maalaamaan ohjainpinnat alumiinin värillä, (tosin hieman eri sävyllä kuin siipien metallipintaa jäljittelevä maalaus) koska alumiiniväriä on kuitenkin kautta maailman laajalti käytetty (ja hyväksi havaittu) kangasverhoilun värjäämiseen ja uv. suojaukseen jo ensimmäisen maailmansodan ajoista alkaen.
Onkohan japanilaiskoneiden kangasverhoiluista säilynyt kunnon kappaleita tai aikalaispapereita näihin päiviin, vai perustuvatko oletukset väristä kuvien tulkintaan?

Potkurin, etureunojen ja häikäisysuojan sävyjä en ryhdy puolustelemaan, sillä näihin seikkoihin en ole juuri lainkaan perehtynyt.
On noita kappaleita säilynyt. Monasti kuvissa ei eroja näy syystä että:
a) kuvat ovat huonoja
b) kangasverhoilun sävy vaihteli kaytetyn sävyn ja kuluneisuuden osalta
c) alumiinipinta likaantui ja himmeni
Tällöin ero ei mustavalkokuvissa välttämättä näy. Tehtaalta koneet lähtivät kangaspinnat vihertävän harmaina. Jos ohjainpintoja maalattiin alumiinivärillä, se on ollut harvinainen poikkeus ja tehty kenttäolosuhteissa, mutta kyseistä maalia ei kyllä yleensä yksiköille lähetetty.
Kuvia aiheesta löytyy japanilaisesta lähdekirjallisuudesta.